Mansikkapaikka
Meillä kaikilla on jokin paikka, jossa tunnemme itsemme erityisen onnelliseksi ja rauhalliseksi. Se on paikka johon voi mennä kun on surullinen, stressaantunut tai ahdistunut. Jollekin se voi olla hälyinen ostari, toiselle metsä, mökkilaituri tai sauna. Ruotsissa sitä kutsutaan nimellä “smultronställe” eli mansikkapaikka.
Mansikkapaikka on oma paikka, jota muut eivät välttämättä tiedä. Mansikkapaikassa voi hengitellä rauhassa – ja olla täysin oma tietoinen itsensä. Minulle se onnellinen paikka on meren äärellä tai kuntosalilla. Käyn mansikkapaikoillani joka viikko. Meren äärellä pitkällä kävelylenkillä tai pelkästään rauhottumassa. Kesäisin kun valun purjeveneen kyydissä hitaasti tuulen mukana, on mansikkapaikkani erityisen rakas. Tosin viime kesänä eräs myrsky sai minutkin epäilemään koko paikan olemassaoloa. Kuntosalilla taas unohdan tunniksi kaiken muun ja palaan pukuhuoneeseen rauhoittuneena ja onnellisena.
Suurin osa ihmisistä ei välttämättä tiedä, että mansikkapaikka on olemassa. Yleensä mansikkapaikka onkin lähempänä kuin uskoisi, mutta sitä ei vain ole itse huomannut. Mansikkapaikan löytäminen ja ymmärtäminen voi olla avain jopa itsensä löytämiseen. Tai vapautta olla hetkessä läsnä, tai vaikkapa tie menestykseen. Oletko itse koskaan miettinyt missä oma mansikkapaikkasi sijaitsee?
Vai voisiko se olla jonkun kanssa yhteinen?
