Ruoanlaitossa ei kannata tavoitella liikaa täydellisyyttä. Välillä on hyvä ajatella, että ”kunhan menee vähän sinne päin”. Vähän suolaa sinne ja pippuria tuonne. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti, vaikka perfektionistille se onkin vaikeaa. Reseptejä ei tarvitse noudattaa orjallisesti ja jokaisen ruuan ei tarvitse muistuttaa gourmet-illallista ollakseen hyvää. Kaikista yksinkertaisimmat perus aineksilla tehdyt ruoat ovat yleensä niitä parhaimpia. Itse tehty makaronilaatikkokin maistuu joskus sata kertaa paremmalta kun ravintoloiden annokset.

Joskus hyvien ruokien tekeminen jää kiinni siitä, että olosuhteet kokkailulle ei muka ole juuri oikeat. Välillä miettii, että ei viitsi tehdä yksin itselleen mitään erikoista. Sillä jos kukaan muu ei ole maistelemassa ruokaa ja jakamassa syömisen iloa, mitä järkeä siinä ylipäätään on? 

Tai joskus kadehtii tuttuja jotka kehuvat käyneensä sienimetsällä – jotkut jopa omalla takapihalla. Sillä mitä onkaan mustikkapiirakka tai kanttarellipasta, jota ei ole omin pikku kätösin noukittu metsästä? No, voin kertoa että ruokakaupan pihakojusta noukituista kanttarelleista tuli todella hyvää pastaa. Eikä tarvinnut kärsiä hyttysistä tai hikisestä selästä metsässä.

Tämän loppukesän ja syksyn ajattelin oikaista vähän kulmia. Kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä – kunhan on sinne päin.

Kanttarellipasta

• pussillinen kanttarelleja
• kevätsipuli
• kermapurkki
• voita
• suolaa
• pippuria
• tuorepastaa

Paista kanttarelleja kunnes niistä irtoava neste haihtuu. Lisää pannulle voi ja sipuli. Paista hetken ja lisää kerma, suola ja pippuri. Keittele kastiketta miedolla lämmöllä samalla kun tuorepasta kiehuu suolavedessä. Valuta vesi pastasta ja tarjoile kastikkeen kera.