Sateista viikonloppua paetessani päätin hypätä yläluokkaisen seurapiirielämän keskipisteeseen. Riviera oli elämäntapanautiskelijoiden leikkikenttä, jossa samppanja virtasi ja kaikki muotitietoiset pukeutuivat villatakkeihin, rantapyjamiin ja espadrilloksiin. Nizzan, Cannesin, Antibesin ja Monacon maisemat ovat minulle entuudestaan tuttuja ja rakkaita, joten puhkuin intoa valokuvien keskellä, itsekin espadrillot jalassa!

Jacques Henri Lartiguen näyttelyn valokuvat ajoittuvat siis 1920-50 -luvuille Rivieran kulta-aikaan. Kuvista huokuu yläluokkainen ihana joutilaisuus, seurapiirien säihke, urheilullinen rantaelämä ja aamuun asti jatkuvat juhlat. 

Lartiguen muusana toimivat nopeat autot, kauniit naiset, onnellisuus, huumori ja perhe. Kuvien päähenkilöinä esiintyvät useimmiten perheenjäsenet mitä hauskemmissa tilanteissa. Vilahtaapa useissa kuvissa myös julkkiksiakin; Picasso, Kennedy ja Grace Kelly päällimmäisenä.

Taiteilijan mielestä rakastuminen oli paras tapa opetella valokuvausta.

Ja sitä neuvoa Lartigue toden totta noudatti – kuvien kohteeksi päätyivät aina uudet ja toinen toistaan kauniimmat ja kohtalokkaammat femme fatalet. Vaimo vaihtuikin tiuhaan tahtiin.

Kai kuvista tarttui hitunen kepeyttä jopa sadepäivään, kun lasillinen proseccoa alkoi tuntua loistavalta idealta. Lounaalle ei pääse ihan St.Tropez`hen – tai sen puoleen aperatiiveille Cap d`Ailin auringonlaskuun, mutta Turun jokirantakin on tähän hätään ihan ok. Voilá! 

/Turun taidemuseo