The genteel reader is recommended to skip

Olen täysin sekaisin. Päivästäni liian monet hetket vierähtävät hukkaan äkillisten muistikuvapyörteiden viedessä minut mukaansa.

Onneksi kukaan ei näe, kuinka punastelen itsekseni. Onneksi kukaan ei kuule teräviä hengenvetojani. Kun muistan yhtäkkiä, miltä se tuntui. Kun se puri mua. Veti hiuksista ja taivutti selkäni kaarelle. Ja miltä se näytti. Kun se puri huultaan. Kun sen vatsalihakset pingottui niin kireäksi. Ja miltä se kuulosti. Kun se yritti saada henkensä kulkemaan. Kun se kuiskasi korvaan tuntemuksensa. Pidätti huutoa. Ja miltä se maistui. Suusta. Kaulasta. Joka paikasta.

Jokohan se kohta voisi tulla takaisin? Voisin kertoa sille, mitä se saisi tänään mulle tehdä.