Miksi aina tekee mieli alkaa kirjoittaa, kun tietää, että kohta puhelin soi ja joudun hyppäämään kenkiini ja kiitämään? Miksi on niin vaikeaa välillä löytää sanoja? Miksi on kasvottomanakin niin kovin hankalaa kertoa niistä asioista, joista haluaisi päästä avautumaan? Kirjoitan nykyään pääasiallisesti töiden lisäksi sähköpostia parhaalle ystävälleni ja kollegalleni, jolle voin huoletta kertoa vähän liiankin yksityiskohtaisesti […]

Olen täysin sekaisin. Päivästäni liian monet hetket vierähtävät hukkaan äkillisten muistikuvapyörteiden viedessä minut mukaansa. Onneksi kukaan ei näe, kuinka punastelen itsekseni. Onneksi kukaan ei kuule teräviä hengenvetojani. Kun muistan yhtäkkiä, miltä se tuntui. Kun se puri mua. Veti hiuksista ja taivutti selkäni kaarelle. Ja miltä se näytti. Kun se puri huultaan. Kun sen vatsalihakset pingottui […]

Joskus mietin, voiko onnellisuuteen kuolla. Aika useinkin nykyään. Joku paikka tässä on halkeamisuhan alla, muutun harva se hetki teinitytöksi taas. Samalla se ei-enää-teinityttö minussa toivoo niin kovasti, että tuo onnellisuuden lähde olisi elämäni viimeinen elämäni rakkaus. Kun se on niin komea! Ja niin sopiva! Ja niin täydellisen hyvin rakennettu. Ja niin oikeanlainen, vaikka aluksi olinkin […]

Tarvitsen paikan, jossa valittaa läheisistäni. Tarvitsen paikan, jonne hehkua rakastumista. Tarvitsen uuden, kasvottoman purkautumiskeinon. Nyt olen Shirley. Katsotaan, kuinka käy. Viikonloppuna sain tarpeekseni naisista.  Tein lopullisen päätöksen – ei enää naisjoukkueurheilua minulle. Jostain syystä allekirjoittaneen ei ole mahdollista olla olemassa aiheuttamatta puolitutuissa kateutta ja sitä kautta pahaa verta, vaikka itse tahtoisinkin ihmisille pelkkää hyvää. Hymyileminen […]