Äitiysjoogakokeiluja.

Olen elämäni aikana harrastellut joogaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä olen ollut siitä todella innostunut ja välillä se on jäänyt kokonaan pois pitkiksikin ajoiksi. Olen käynyt astangajoogassa, hot joogassa sekä erilaisissa kuntokeskusten joogatunneilla. Kotijoogasta olen tykännyt myös. You Tubesta löytyy miljoonia joogavideoita ja -kanavia. Yksi suosikeistani on Yoga with Adriene. Jokin hänen sympaattisessa ja söpössä tyylissään vetoaa minuun ja tuntuu mukavalta laskea jalat mattoon. Adrienella on paljon videoita aloittelijoille. Haastavampiakin löytyy, mutta ehkä pitkään joogaa harrastaneille hän ei ole ykkösvalinta.

Heti raskauden alussa hot jooga jäi pois kuvioista. Kävin kerran viime syksynä alkuraskaudessa kokeilemassa ja tunnin jälkeen oli niin hutera olo, että en ole sittemmin uskaltautunut. Viime viikolla kävin Töölössä joogakoulu Shantissa kokeilemassa ensimmäistä kertaa äitiysjoogatuntia. Shanti oli muutenkin minulle uusi paikka, mutta vitsit se oli ihana, valoisa, avara ja rauhallinen. Tunti oli melko erilainen kuin mikään aikaisempi joogatunti, jolla olen ollut. Mitään varsinaista sarjaa ei tehty, vaan yksittäisiä liikkeitä tai muutamien liikkeiden yhdistelmiä. Pääpaino oli ehdottomasti oman kropan tunnustelussa, rauhoittumisessa ja hengityksessä. Itselläni oli tunnin jälkeen todella virkistynyt olo. Keho oli saanut venytyksiä juuri niihin jumipaikkoihin ja sain myös paljon vinkkejä, mitä liikkeitä voi turvallisesti kotonakin tehdä.

2017-03-01 15.58.48.jpg

2017-02-21 15.00.56.jpg

Tällä viikolla aloitin myös seitsemän kerran äitiysjoogakurssin Lauttasaaressa sijaitsevassa Organic Spirit -hoitolassa. Hoitola ja sen palvelut on tarkoitettua raskaana oleville, raskaudesta ja synnytyksestä toipuville sekä äideille ja pienille vauvoille. Hoitolassa on erilaisia kursseja sekä hoitoja, esimerkiksi hierontaa, akupunktiota ja koliikin hoitoa. Paikka sijaitsee melkein kadun toisella puolella kotoani, joten sijaintikin on mitä kätevin. Jokaisella seitsemästä kerrasta keskitytään johonkin tiettyyn teemaan. Ensimmäisellä kerralla huomion kohteena oli hengitys. Teimme paljon erilaisia hengitysharjoituksia sekä erilaisia liikkeitä, joihin hengitystekniikkaa yhdistettiin. Tunnelma tunnilla oli todella rento ja rauhoittava. Loppurentoukseenkin pystyin tällä kertaa rauhoittumaan, vaikka yleensä se on minulle melko vaikeaa.

2017-03-01 16.00.59.jpg

Rankemmat urheilut, kuten saliharjoittelu ja juoksu, ovat jääneet nyt raskausaikana liikuntapaletistani oikeastaan kokonaan pois. Onneksi on löytynyt näitä lempeämpiä tilalle. Ajattelen koko ajan raskausliikunnan suhteen niin, että vähemmän on enemmän. Kaikki, mitä teen, on plussaa. Ja sitä mikä ei tunnu nyt hyvältä, en tee. Salille ja lenkkipolulle ehtii (toivottavasti) sitten joskus myöhemminkin. Tottakai välillä hieman ahdistaa ja hirvittää kunnon heikkeneminen ja se, millaisessa kunnossa sitä mahtaakaan sitten synnytyksen jälkeen olla. Mikään varsinainen urheilija en ole tähänkään asti ollut, mutta tottunut kyllä liikkumaan hyvinkin säännöllisesti ja kunnolla hiki päässä. Nytkin yritän ja haluan ehdottomasti tehdä sen, minkä pystyn ja jaksan. En näe, että raskaus on mikään syy heittäytyä täysin sohvapotaatiksi. Toistaiseksi olen ainakin välttynyt kivuilta ja sellaisilta liikkumista haittaavilta ja rajoittavilta tekijöiltä. Joten rauhallisesti mennään ja aina päivän kunnon ja fiiliksen mukaan. Välillä superenergioilla välillä muumimammaillen 🙂

-Hanne-

hyvinvointi terveys liikunta raskaus-ja-synnytys

4D-ultra.

Edellisestä raskauteen kuuluvasta kunnallisesta ultrasta on nyt noin seitsemän viikkoa aikaa. Helpotukseksemme siinä kaikki oli hyvin, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa hiipiä tunne, että olisi ihan päästä taas tyttöä moikkaamaan. Laskettuun aikaan tuntuu olevan niin pitkä aika, että ikävähän tässä on jo alkanut tulla. Päätettiin siis varata aika yksityiselle 4D-ultraan ja käydä kurkkaamassa, mitä pienelle kuuluu. Meillä ei ollut mitään syytä olettaa, että kaikki ei olisi jostain syystä hyvin. Neuvolassa kuunnellaan sydänäänet joka kerta ja vauva myllää vatsassa päivittäin, joten elonmerkkejä saa kyllä tasaisin välein. Tästä huolimatta jännitti taas melkoisesti ennen ultrausta. Muutaman kerran mielessä käväisi jo perua koko juttu. Miksi ylipäänsä omaehtoisesti halusimme laittaa itsemme tähän piinapenkkiin. Taas sai sydän jyskyttäen tutista aulassa ja odottaa lääkärin kutsua. 

Lääkärin huoneeseen päästyämme homma eteni hyvin suorasukaisesti. Paita ylös, geelit mahaan ja anturi heilumaan. Ja siellähän se meidän pikkuinen taas köllötteli. Ultrauspäivä oli tarkalleen rv 26+3. Tytön pää oli tiukasti alaspäin syvällä lantiossa, joten kunnollisia kasvokuvia hänestä ei saatu, taaskaan. Rakenneultrassa hänellä oli kädet naaman edessä. Ei ilmeisesti ole mikään linssilude tämä meidän jälkikasvumme. Tai sitten ihan vain meidän kiusaksi heittäytyy hankalaksi 😀 Lääkäri yritti työnnellä ja saada häntä vaihtamaan asentoa useaankin kertaan, mutta ei tuottanut tulosta. 

2017-02-28 16.58.17.jpg

 

Tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki oli täysin kunnossa. Sisäelimet ja rakenteet käytiin tarkasti läpi ja kaikki näytti aivan normaalilta. Vauvan kooksi hän mittaili tällä hetkellä 960 grammaa, joka osui tismalleen keskikäyrälle. Ei iso eikä pieni. Syntymäpainoksi hän arvioi 3,5-3,8 kiloa. Jännä nähdä, tuleeko osumaan oikeaan. Hymy herkässä ja pari sataa euroa köyhempinä saatiin poistua mukanamme kasa valokuvia ja CD, jossa on koko parinkymmenen minuutin mittainen ultrakuvaus videona.

 

2017-02-28 16.33.22-1.jpg

2017-02-28 16.33.33-1.jpg

 

On se joka kerta aivan huikea tunne nähdä oma vauva. Jokainen potku ja sydämen syke konkretisoi asiaa ja tulevaa hieman. Kalliita minuuttejahan nuo yksityiset ultrat ovat, mutta kyllä ne taas olivat joka sentin arvoisia. Nyt on taas niin paljon turvallisempi, luottavaisempi ja rauhallisempi mieli. Kauanko se kestää, on sitten asia aivan erikseen 😉

-Hanne-

hyvinvointi terveys raskaus-ja-synnytys vanhemmuus