Elämän tarkoitusta etsimässä
”Ensi vuonna juoksen puolimaratonin”.
”Kevään aikana pudotan viisi kiloa painoa”.
”Tänä vuonna opettelen seisomaan käsillä”.
Nuo ovat esimerkkejä itselleni asetetuista tavoitteista, osan olen saavuttanut, osan en.
Tämäntyyppisiä tavoitteita on helppo asettaa. On selkeä päämäärä, mitä tavoittelet ja tiedät suunnilleen mitä pitää tehdä saavuttaaksesi sen.
Mutta, mitä jos siitä elämän perusytimestä puuttuu tavoite? Eli se oman elämän tarkoitus.
Joillakin se tavoite on perustaa perhe, toisilla se on kohota ammatillisella uralla mahdollisimman korkealle. Tai nuo molemmat.
Jotkut haluavat saavuttaa jotakin suurta ja toiset haluavat keskittyä tuomaan hyvää oloa ja iloa ympärilleen.
Jotkut haluavat kerätä mahdollisimman paljon rahaa ja toiset taas kokemuksia.
Ihminen jää myös helposti paikoilleen, vaikka ei olisi kovin onnellinen.
On turvallisempaa jäädä nykyiseen työhön, vaikka ei nauttisi työstään yhtään. Koska pitäähän sitä olla onnellinen, että edes on töitä.
Tai on turvallisempaa jäädä rakkaudettomaan parisuhteeseen, koska pelottaa, että muuten saattaa jäädä yksin.
Tai on turvallisempaa olla kokeilematta mitään uutta, valita pizzeriassa aina samat täytteet, ajaa aina suorinta reittiä kotiin tai lenkkeillä aina samoja reittejä.
Noh, minä en tiedä vielä mikä minun elämäni tarkoitus on. En tiedä edes mitä haluan tehdä isona, vaikka alan olla jo aika iso.
Sen olen nyt ymmärtänyt, että olen ollut jämähtäneenä paikoilleen jo vuosia.
Kun katson elämääni taakse päin, huomaan, että työ ei ole tuonut minulle sellaista iloa, jota se joillekin tuo. Se on enemmänkin rajoittanut elämääni, yleensä joko fyysisen tai henkisen raskautensa vuoksi.
Olen myös ymmärtänyt etten halua elää loppuelämääni näin. Aina seuraavaa viikonloppua tai lomaa odottaen, elämättä tässä hetkessä.
En tiedä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä tai saavuttaa, mutta kuten aiemmista postauksista on käynyt ilmi, olen nyt vihdoin tehnyt toimenpiteitä irrottautuakseni tästä nykytilanteesta.
Koska vaikeintahan on lähteminen.
Tämä saattaa olla elämäni suurin virhe tai paras juttu mitä minulle on ikinä tapahtunut. Tai jotain siltä väliltä.
Ehkä elämäni tarkoitus aukeaa minulle matkamme aikana, tai ehkä ymmärrän, etten vain osannut arvostaa nykyistä elämääni ja palaan takaisin elääkseni onnellisena täällä.
Mutta nyt olen onnellinen, että uskallan ottaa riskin ja lähteä.
Toivottavasti sinä olet yhtä rohkea.
Voit seurata minua täällä: