Koiran ja kissan kanssa matkustaminen, osa 2.
Viime postauksessa tuskailin eri matkustustapojen välillä liikkuessa Suomesta Hollantiin koiran ja kissan kanssa. Eläimet tuovat matkustamiseen omat hankaluutensa, joten jos olet suunnittelemassa matkaa Suomen rajojen ulkopuolelle ja haluat ottaa karvakamut mukaan, lue alla oleva:
Lain edellyttämät vaatimukset
Ajantasaiset vaatimukset lemmikkien tuontiin ja vientiin tulee aina tarkistaa Eviran sivuilta, mutta tällä hetkellä pakollisia vaatimuksia koiran ja kissan vientiin Hollannin ja Italian tapauksessa olivat raivotautirokotus, lemmikkieläinpassi ja tunnistusmerkintä. Nämä kaikki saatiin eläinlääkäriltä.
Tunnistusmerkintänä Manulla ja Varjolla on mikrosirut. Mikrosirun laitto sujui molempien osalta hyvin, vaikka neula näytti minun silmiin (yhtään liioittelematta) kirveen kokoiselta.
Raivotautirokotus tulee antaa mikrosirun laittamisen jälkeen, eli vaikka edellinen rokotus olisi voimassa, se tulee antaa uudelleen, jos mikrosirua ei ollut kun rokotus edellisen kerran annettiin.
Lemmikkieläinpassiin tulee eläinlääkärin merkintä voimassaolevasta raivotautirokotuksesta sekä eläimen tunnistamiseen liittyvät tiedot.
Ennen Suomeen palaamista tulee koirille antaa lääkitys ekinokokkoosia vastaan 1-5 päivää ennen maahantuloa tai 28 vuorokauden säännön mukaisesti, jolloin koira saa matolääkkeen eläinlääkärin vastaanotolla kahdesti 28 päivän aikana ennen matkaa, ja se uusitaan aina viimeistään 28 päivän sisällä edellisestä madotuksesta. Lääkitys annetaan eläinlääkärissä ja siitä tulee merkintä lemmikkieläinpassiin, eli me käydään Italiassa hakemassa Manulle lääkitys 1-5 päivää ennen Suomeen palaamista.
Lisäksi suositellaan tarkistamaan mahdolliset erityisvaatimukset kohdemaan suurlähetystöstä, mutta Hollannin ja Italian tapauksessa mitään erityisvaatimuksia ei ollut.
Muut lääkitykset
Muista suositeltavista lääkityksistä kannattaa kysyä eläinlääkäriltä, esimerkiksi me saatiin pitkä sähköposti erilaista lääkkeistä sekä muista huomioon otettavista asioista Oulun eläinklinikalta.
Manulle eläinlääkäri suositteli suojan Leptospiroosia vastaan. Leptospiroosi on kuumetauti, joka voi tarttua koirasta ihmiseen ja siihen annetaan rokote ennen matkaa kahdesti 2-4 viikon välein ja sen jälkeen uusitaan tarvittaessa vuoden välein.
Sen lisäksi eläinlääkäri suositteli Manulle kirppuja, hyttysiä ja punkkeja vastaan Bayvantic-valeluliosta, jota laitetaan 3-4 viikon välein koko matkalla ajan. Valmiste on äärimmäisen myrkyllistä kissoille, joten meillä pitää olla tarkkana, ettei Varjo koske Maunoon muutamaan päivään liuoksen laittamisen jälkeen.
Lisäksi Manu ja Varjo suojataan sydänmadoilta Milbemax vet -valmisteella 28 vuorokauden välein.
Meillä onneksi molemmat eläimet syövät lääkkeet suhteellisen helposti, Manu raukka luulee, että lääkkeet on herkkuja ja Varjolle lääkkeet murskataan ruoan joukkoon.
Reseptit kannattaa tietenkin ottaa reissuun mukaan ja rokotuskortti, varsinkin, jos siellä on merkintöjä aikaisemmista raivotautirokotuksista.
Kuljetus lentokoneella
Lentoyhtiön sivuilta kannattaa käydä tarkistamassa ennen lippujen varaamista ko. lentoyhtiön vaatimukset ja ohjeet, sillä osa lentoyhtiöistä ei kuljeta esimerkiksi tiettyjä rotuja ollenkaan tai lentoyhtiö saattaa vaatia, että eläimelle pitää tehdä terveystarkastus ennen matkustamista. Yleensä ruumassa ja matkustamossa olevien lemmikkien määrää on myös rajoitettu, joten liput kannattaa hankkia hyvissä ajoin.
Myös kuljetushäkeille on lentoyhtiökohtaiset vaatimukset. Meidän käyttämällä lentoyhtiöllä häkkien tulee olla IATA:n standardien mukaisia, eläimen ja häkin yhteenlaskettu paino ei saa ylittää tiettyä rajaa ja häkin tulee olla tietyn kokoinen.
Me päädyttiin ostamaan Manulle Gulliver-kuljetuslaatikko. Laatikossa on vetokahva ja siihen sai lisäosana rullat, joten sitä on helppo liikutella paikasta toiseen. Laatikossa on pari säilytyslokeroa ja sen saa suhteellisen pieneen tilaan, sillä kansi mahtuu pohjan sisään.
Varjolle ostettiin SturdiBag-kuljetuslaukku. Laukku mahtuu matkustamoon ja sitä voi kantaa olalla tai käsikahvoista. Laukussa on tasku ja näppäriä ikkunaluukkuja, jotka voi laittaa tarvittaessa umpeen. Kissan voi laittaa laukkuun joko ylhäältä tai edestä päin.
Molemmat kuljetuslaatikot on hankittu jo noin kuukausi sitten, jotta eläimet ehtisivät totutella niihin, mutta nyt oikeastaan Varjo on ominut tuon Manun kuljetuslaatikon itselleen ja Manu käy välillä kääntymässä siinä kun erikseen houkuttelee, mutta ei se siellä vapaaehtoisesti ole.
Noh, vielähän tässä on aikaa.
Muut postaukset eläimien kanssa matkustamiseen liittyen:
Koiran ja kissan kanssa matkustaminen osat 1 ja 3.