Milanosta mieleen jäi kissat ja kilpikonnat
Kun Milanoa ajattelee, tulee mieleen muoti ja jalkapallo. Siis kaksi asiaa, jotka eivät kiinnosta minua juuri lainkaan.
Kaupunki täytti kaikki odotukseni, se oli täynnä kiireisen (mutta rennon) näköisiä liikemiehiä, todella tyylikkäästi pukeutuneita liikenaisia, joitakin hieman kummallisia asuyhdistelmiä ja tietenkin rennon ajattomasti pukeutuneita ihmisiä, joihin luen niin mieluusti itsenikin. Jalkapallo ei näkynyt kaupungin katukuvassa lainkaan, mutta veikkaan, että jos Stadio Giuseppe Meazzalla olisi ollut peli meneillään, tilanne olisi ollut aivan toinen.
Niin, jos mielipuuhaasi on shoppailu, Milano on sinulle juuri oikea paikka. Kaupunki on täynnä merkkiliikkeitä ja jos näiden kauppojen tuotteet eivät ole lompakollesi sopivia (kuten ne eivät monesti ole), löytyy kaupungista paljon tarjottavaa myös tällaiselle normaalille kaduntallaajalle.
Yksi maailman vanhimmista ostoskeskuksista Galleria Vittorio Emanuele II on näkemisen arvoinen paikka, vaikkei shoppailu kiinnostaisikaan. Huikeassa 1800-luvun rakennuksessa ei tiedä mihin päin katsoa — upeaan kupolikattoon, täynnä yksityiskohtia oleviin koristeellisiin seiniin, hienosti kuvioituun lattiaan vai merkkiliikkeiden näyteikkunoihin, joiden takana näkyvien tuotteiden hintoja ei uskalla edes arvailla.
Upea, upea rakennus, joka on harmillisen täynnä porukkaa.
Toinen kuuluisa nähtävyys on Milanon tuomiokirkko eli Duomo di Milano. Mielettömän upean kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1386 ja rakentaminen kesti päälle 500 vuotta. Kirkko valmistui pääosin 1800-luvulla, mutta viimeiset silaukset tehtiin vielä vuonna 1965 (kuulostaako tutulta te kaikki ”pienen” rakennusprojektin aloittaneet? Ehtiihän ne listat laittaa sitte myöhemminkin). Kirkkoon pääsee pientä maksua vastaan sisälle ja kirkon katolta voi ihastella näkymiä kaupungin ylitse.
Jo ulkopuolelta katsottuna tämä goottilaistyylinen kirkko on upea ilmestys tuhansine yksityiskohtineen, mutta itse aukio, jolla kirkko sijaitsee on aika hirveä paikka ja siellä kannattaa olla tarkkana taskuvarkaiden ja huijauksien varalta. Aukiolla on paljon ihmisiä ja esimerkiksi meidän käsiimme yritettiin vähän väliä väkisin tunkea lankarannekkeita tai lintujen ruokaa, joista olisi pitänyt sitten maksaa. Paras tapahan välttää näitä on käyttäytyä paikallisten tavoin ja ohittaa kaikki nähtävyydet vilkaisemattakaan niitä :D.
Ne ihmiset, jotka ovat seurailleet blogiani jo hetken aikaa ovat saattaneet huomata, että meidän perinteisiin näillä kaupunkireissuilla kuuluu etsiä kaupugin citypuisto ja niin teimme tälläkin kerralla. Tällä kertaa puistoja löytyi kaksikin kappaletta, molemmat pienen kävelymatkan päässä keskustasta.
Ensimmäinen oli Giardini Pubblici Indro Montanelli, joka oli hieman pienempi viheralue lähempänä keskustaa. Puistossa on useita suihkulähteitä, patsaita ja lammikoita ja mikäli kunnon ajanviete kiinnostaa, sieltä löytyy myös planetaario ja luonnontieteellinen museo. Me kävimme vain hengailemassa puistossa vähän aikaa, seurasimme ohikulkevia ihmisiä (ja koiria! Puistossa oli paljon irtiolevia koiria!) ja ihastelimme lammikoissa uiskentelevia kilpikonnia, jotka olivat yksi reissun kohokohdista.
Toinen viheralue oli nimeltään Parco Sempiore ja tämä on Milanon kuuluisin puisto. Puisto sijaitsee kahden upean nähtävyyden Castello Sforzescon ja Arco della Pacen välissä.
Castello Sforzesco on yksi Milanon suosituimmista nähtävyyksistä ja monet ihmiset tulevatkin vain hengailemaan linnakkeen sisäpihoille. Sisäpihoilla oleskelu on täysin ilmaista ja pääsylipun joutuu ostamaan vain, jos haluaa vierailla linnakkeen museoissa tai näyttelytiloissa. Ehdottomasti yksi siisteimmistä jutuista linnakkeessa oli se, että siellä oli aivan älyttömästi kissoja. Kymmeniä kissoja vain nukkumassa pihalla. En tiedä olenko ikinä nähnyt mitään niin söpöä. Kissat olivat alueella, johon ihmisillä ei ollut pääsyä, eli rapsuttelemaan näitä kavereita ei päässyt, mutta se olisikin ollut jo söpöyden yliannostus.
Milano tuntuu jakavan mielipiteitä ja monet ihmiset kokevat kaupungin kylmäksi ja etäiseksi. Pohjois-Italiassa matkustavia kiinnostaa usein enemmän Gardan ja Comon seutu suurkaupungin sijaan.
Jos shoppailu ei kiinnosta, kannattaako Milanossa lomailla?
Noh, joihinkin kaupunkeihin rakastuu ensisilmäyksellä, mutta Milanon kanssa ei käynyt niin. Minun mielipiteeni on, että en lähtisi varta vasten Milanoon kaupunkilomalle. Euroopasta ja Italiasta löytyy siistimpiäkin kaupunkeja (vaikka tuolla kissoja ja kilpikonnia olikin) ja Gardan, Comon ja Sveitsin upeiden maisemien jälkeen paikka jätti minut jotenkin kylmäksi, vaikka eihän näitä pitäisi edes verrata keskenään. Jos kaupunki on kuitenkin matkan varrella (tai kuten meillä, noin 60 km päässä asunnoltamme), niin tokihan siellä kannattaa vierailla.
Jokainen muodostakoon kuitenkin omat mielipiteensä, joten loppuun vielä fiilistelykuvia kaupungista.
Voit seurata minua täällä: