Se kerta kun innostuin arcadepeleistä

DSC_0041.jpg

 

Kävimme eilen poikaystäväni synttäreiden kunniaksi katsastamassa paikallisen pelihallin TonTon Clubin. Minulla ei ole aiempia kokemuksia pelihalleista (muuten kuin Terminator 2 elokuvasta :D) ja myönnettäköön, että arcadepelit eivät ole kiinnostaneet minua tätä ennen yhtään, mutta tästä lähtien käyn kyllä tsekkaamassa pelihallit aina kun mahdollista.

Pelaaminen oli nimittäin aivan mielettömän hauskaa! Olin aivan surkea ajo- ja ampumapeleissä … tai nyt kun mietin niin taisin olla surkea kaikissa muissakin peleissä, mutta se ei haitannut, koska pelaaminen oli ihan superkivaa.

 

DSC_0022.jpg

 

TonTon Clubeja löytyy Amsterdamista kaksikin kappaletta, me kävimme TonTon Club Westissä, joka toimii osittain ravintolana/baarina. Peleinä oli mm. perinteisiä flippereitä, ilmakiekkoa, ammunta- ja ajopelejä, taistelupelejä, musiikki- ja tanssipelejä sekä mieletön määrä erilaisia lautapelejä. Poikaystäväni mukaan paikassa oli harmillisen vähän perinteisiä arcadepelejä, mutta se ei menoa haitannut. 

Pelaaminen tapahtui tokeneilla, joita voi ostaa eurolla kappale (tai 6kpl/5€) ja yksi peli maksaa yhden tokenin. Meillä rahaa kului pelaamiseen 15€ ja muutama tunti paikassa hurahti ihan huomaamatta.

Mun lempparipeli oli ehdottomasti tuo kuvassa näkyvä Terminator Salvation ammuntapeli!

 

Untitled.jpg

 DSC_0045.jpg

 

TonTon Clubit löydät osoitteista TonTon Club Centrum Sint Annendwarsstraat 6, 1012 HC Amsterdam ja TonTon Club West Polonceaukade 27, 1014 DA Amsterdam.

 

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin       Blogit.fi

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Minäkin haluan osallistua: Oudot tapani

Untitled.jpg

Lilies & Life blogissa oli hauska postaus oudoista tavoista, ja koska minullahan niitä riittää, oli pakko listata myös omani.

Eli oudot tapani, olkaapa hyvät:

Tarkistan nukkumaan mennessäni puhelimen herätyskellon vähintään 3 kertaa. Eikä riitä, että näen sen herätyskellon ikonin siinä puhelimen näytöllä, vaan pitää käydä tarkistamassa, että onhan herätys varmasti oikeaan kellonaikaan ja oikealle päivälle. Ja viimeisellä tarkistuskerralla pitää tarkistaa, että enhän vahingossa muuttanut asetuksia edellisen tarkistuksen yhteydessä. Sairasta, tiedän.

”Mieluummin ajoissa kuin myöhässä” on minun mottoni, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että varaan ihan liikaa aikaa esimerkiksi välimatkoihin. Tämän vuoksi joudun odottelemaan määränpäässäni usein puolesta tunnista varttiin.

En kuljeta puhelinta mukanani juuri missään ja kotonakin se on suurimman osan ajasta äänettömällä. Onneksi ne jotka minulle ruukaavat soitella ovat tottuneet siihen, että todennäköisesti en vastaa puhelimeen.

Jos olen bussissa tai junassa yksin, pidän kuulokkeita korvilla, vaikken edes kuuntelisi musiikkia. Eipähän kukaan vahingossakaan erehdy juttelemaan.

Ennen nukahtamista on pakko lukea kirjaa, vaikka olisin kuinka väsynyt. Usein tämä tarkoittaa sitä, että luen puoli sivua ja nukahdan.

Aina kun valmistamme tai alamme syömään pizzaa, minun on pakko huutaa ”PIZZAPERJANTAI”. Tämä on jopa niin pakkomielteistä, että kuiskaan sen itselleni, vaikka olisin yksin kotona.

Suljen aina kaikki sovellukset puhelimestani käytettyäni niitä, vaikka todennäköisesti käyttäisin samaa sovellusta muutaman minuutin kuluttua uudelleen. Ajattelin virheellisesti tämän säästävän akkua, mutta ilmeisesti akkua kuluu enemmän sovelluksen avaamiseen. Tavastani en kuitenkaan aio luopua.

En käytä nukkuessani tyynyä, mutta minulla on pakko kuitenkin olla tyyny. Tyyny on sitä varten, että voin rutata sen mytyksi leuan alle lukiessani sängyssä ja työntää sen pois ruvetessani nukkumaan.

Kuvituskuvina on valokuvat, joita yritettiin ottaa minusta CV:tä varten. En myöskään osaa olla valokuvattavana normaalisti, kuten kuvista huomaa.

 

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin       Blogit.fi

Suhteet Oma elämä Höpsöä