Satumaa Etelä-Sveitsissä: The Verzasca Valley
Teimme viime viikolla pienen road tripin Sveitsin puolelle. Huikea ajomatka upeissa maisemissa käynnistyi Italian puolelta Rasa di Varesen kylästä ja kulki Maggiore-järven rantaa pitkin Etelä-Sveitsin puolelle Valle Verzascaan.
Etelä-Sveitsi vaikuttaa upealta paikalta vuoristomaisemineen ja pikkukylineen. Ylitimme rajan Sveitsin puolelle Pohjois-Italiassa ja hetken aikaa järven rannalla sijaitsevat kylät näyttivät hyvin samanlaisilta kuin Italiassakin, joskin kivitalojen värimaailma vaihtui ainakin osittain pastellisävyistä hieman tummempaan. Siirtyessämme kunnon vuoristoteille talojen rakennusmateriaali vaihtui kuitenkin kokonaan tummaksi kiveksi.
Ajelimme siis kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin ja kävimme katsomassa maailman kuuluisinta ja toiseksi korkeinta (kaupallista) benjihyppypaikkaa Contra Damia. Tämä pato on toiminut kuvauspaikkana mm. GoldenEye 007 -elokuvan alkukohtauksessa ja padolta voi hypätä benjihypyn maksua vastaan. Padolta oli upeat näkymät molempiin suuntiin ja minäkin keräsin rohkeutta sen verran, että uskalsin kurkistaa reunan yli kohti päälle 200 metrin päässä olevaa maata.
Itsehän en hyppäisi benjihyppyä kirveelläkään yhtikäs missään, mutta kiinnostuneille tiedoksi: Hypyn voi tehdä huhtikuusta lokakuuhun joka lauantai ja sunnuntai klo 12.30-17.00, aika kannattaa varata etukäteen sähköpostitse. Hypyn hinta on aikuiselta noin 225€. Lisätietoa täältä.
Padon jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Lavertezzon kylää, jossa sijaitsee yksi Sveitsin kuuluisimmista nähtävyyksistä Ponte dei Salti -silta ja sen ympäristö. Tämä paikka oli aivan uskomaton ja toi mieleen jonkin satumaan fantasiakirjoista. Vuoristojoen vesi oli niin turkoosia ja kirkasta, ettei sitä meinannut uskoakkaan. Veden yli johti ylös- ja alaspäin kiemurteleva kivisilta ja alapuolella näkyi porukkaa uimassa ja ottamassa aurinkoa. Paikka vetää uimareita, sillä tässä kohtaa jokea vesi virtaa hitaasti. Hurjimmat hyppäsivät sillalta suoraan veteen, jossa on (mikäli ymmärsin lukemani oikein) 10 metrin syvyisesti vettä.
Olo oli jotenkin absurdi, sillä en ole varmaan koskaan nähnyt mitään noin kaunista ja vaikuttavaa. Turkoosi vesi yhdistettynä vaalean sävyiseen kallioon (joka oli ihanan lämmin ja sileä) ja upeisiin vuoristomaisemiin oli jotain mitä ei pysty sanoin kuvailemaan. Ja siellä porukka vaan otti aurinkoa ja ui.
Myös itse kaupunki on upea näky, vaikkemme sen katuja ehtineetkään kierrellä sen enempää.
Paikkaan johtaa vain yksi tie Gordola-kaupungista ja sinne pääsee helpoiten autolla tai bussilla. Kaupungista lähtee useampia patikointireittejä (jotka ovat varmasti aivan mielettömiä!) ja alue tuntui olevan myös maantiepyöräilijöiden suosiossa.
Lisää tietoa alueesta löydät esimerkiksi täältä.
Voit seurata minua täällä:
