Pitäisikö minun nyt olla aikuinen?

Täytin tänään 30 vuotta.

Toivottavasti kukaan ei nyt oleta minun olevan aikuinen, pukeutuvan aikuismaisesti, haluavan lapsia tai osallistuvan älykkääseen keskusteluun milloin mistäkin aiheesta.

Aion jatkossakin pukeutua pääsääntöisesti tennareihin ja farkkuihin (ja värikkäisiin kuviosukkiin), katsoa aamupiirretyt aina kun mahdollista, olla tekemättä niitä lapsia ja keskustella suurimman osan ajasta todella epä-älykkäästi huudellen mielipiteitä, jotka eivät perustu millään tavalla faktoihin. 

Aion edelleen viikonloppuisin syödä aamupalaksi kokonaisen keksipaketin (tai kolme pullaa), enkä aio vältellä vedet silmissä nauramista tai auringonsäteitä kasvoillani ehkäistäkseni ryppyjen muodostumista.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_47.jpg

Vielä noin vuosi sitten kärsin pahemmanlaatuisesta kolmenkympin kriisistä. Kerroin tuntemuksistani jo täällä, mutta ehkä kiteytettynä minusta tuntui, etten ollut oikeasti elänyt ollenkaan. Elämä oli vain mennyt eteenpäin ja minä siinä mukana, mutta kokemuksia ei ollut kertynyt juuri ollenkaan ja arki tuntui ahdistavalta.

Kaikki ahdistavuus kuitenkin katosi sillä sekunnilla, kun päätimme, että myymme asuntomme ja muutamme joksikin aikaa ulkomaille. Nyt tunnen itseni vapaaksi, kuin minulla olisi mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_148.jpg

Olisi mukavaa, jos tällä vuosikymmenellä löytäisin itselleni sen unelma-ammatin. Tiedättehän sellaisen, joka ei edes tunnu työltä, koska se on vaan niin mukavaa. Esimerkiksi kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä sellaiselta. Tai kuntoilu. Tai koodaaminen. Tai eläimien kanssa oleskelu.

Lisäksi toivon tälle vuosikymmenelle paljon erilaisia kokemuksia, iloa ja surua, terveyttä, rakkautta ja jännitystä. Ja paljon yllätyksiä.

Sain siskoltani muuten maailman parhaimman syntymäpäivälahjan, piirustuksen yhdestä elämäni onnellisimmista hetkistä. 

batman_01.jpg

Niin, kaippa tuo supersankareista tykkääminenkin on aika lapsellista, mutta en kyllä aio luopua siitäkään.

 

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin       Blogit.fi

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Ensitunnelmia Hollannista

Ensimmäinen viikko Hollannissa on nyt takanapäin, mielipiteen muodostaminen maasta ja kulttuurista viikon perusteella on hieman riskialtista, mutta siitä huolimatta aion jakaa kanssanne omia ensitunnelmiani ja huomioita Hollannista ja Noordwijkerhoutista.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_366.jpg

Hollanti tunnetaan puukengistään, vaikuttavista tulppaanipelloista, maittavasta juustosta ja tietenkin pyöräilystä. Puukenkiä ei ole kyllä katukuvassa hirveästi näkynyt, mutta muut maan tunnusmerkit täyttyivät jo heti ensimmäisenä päivänä.

Asumme Noordwijkerhoutissa, Noordwijkerhout on pieni kaupunki saman nimisessä kunnassa. Kunnassa vakituisia asukkaita on vajaa 16 000 ja kesän ajaksi ihmismäärä tuplaantuu matkailijoiden myötä. Kaupunki sijaitsee noin 50km:n päässä Amsterdamista ja 4km:n päässä rannikosta. 

Luonto

Voi olla, että vihreys pistää silmään jo senkin takia, että Oulusta lähtiessä lumi oli vielä maassa ja vihreydestä ei ollut tietoakaan, mutta täällä kevät on jo pitkällä ja näin ollen koko luonto hehkuu erilaisissa vihreän sävyissä.

Metsistä tulee mieleen sademetsät, sillä niissä on puiden oksista muodostuneita käytäviä ja jättimäisen kokoisia puita, jotka ovat täynnä jonkinlaista köynnöskasvia.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_280.jpg

Kanavat halkovat kaupunkia ja joka puolelta kuuluu mitä kummallisempia lintujen ääniä.

W7GW3OiTSCqpA%7BHji6Dw_thumb_363.jpg

Eikä sovi unohtaa tietenkään niitä jättimäisen kokoisia tulppaanipeltoja, joiden vaikuttavuutta ei saa millään vangituksi kuviin.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_2b1.jpg

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_34d.jpg

Puutarhat

Lähes jokaisen talon pihalla on mitä mielikuvituksellisempia puutarhoja, toiset on puskettu täyteen kasveja ja toiset taas on hyvin pelkistettyjä. Pihat ovat pääsääntöisesti pieniä, mutta pieni tila on käytetty tehokkaasti hyväksi. Niin, ja ne muotoonleikatut pensaat <3

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_2cc.jpg

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_25e.jpg

2gDiP3N3T8Wry5wxg+Pb3g_thumb_259.jpg

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_2d7.jpg

Ihmiset

Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Suurin osa ihmisistä tervehtii, pyöräilijät väistävät kävelijöitä ja autot väistävät pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Eli ihan toinen meininki mitä Oulussa, jossa saat varoa henkesi edestä lähes päivittäin. Kun pysähtyy suojatien eteen, autot päästävät sinut aina yli. Pyörät ajavat autoteillä ja vaikka nopeudet ovat näin suomalaisen silmiin hurjia, homma vain jotenkin toimii. Toki tämä kokemus pohjautuu pelkästään tähän Noordwijkerhoutiin, eli tilanne suuremmissa kaupungeissa on tietenkin eri.

bkac1ucpRdqZEuGmASZ5Jw_thumb_373.jpg

Englantia osataan puhua hyvin, mikä on toisaalta harmi, sillä nyt ei tule opeteltua paikallista kieltä todennäköisesti juuri ollenkaan.

Suhtautuminen eläimiin

Kissat kulkevat täällä vapaana, vaikka kaupungissa asuu hyvin paljon ihmistä ja kuten aiemmin mainitsin, liikenne on aika hurjaa. Koiria saa pitää irti hyvin monella alueella ja usein ihmiset lenkkeilyttävät koiriaan kokonaan ilman hihnaa. Koirankakkaroskiksia on joka paikassa ja vaikka koiria onkin alueella todella paljon, niiden jätöksiä ei näy ympäristössä juuri ollenkaan.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_377.jpg

Mutta, ei täällä kaikki ole pelkästään positiivista..

Asuntojen sisälämpötila on ihan jäätävä ja sisällä saa olla kaksi villapaitaa päällekäin ja villasukat jalassa. Käsittääkseni Hollannissa on normaalia pitää asuntojen lämpötilat vain 17-18 asteessa, kun taas itse olen Suomessa tottunut siihen, että asunnossa on 22 astetta ja saan kulkea sisällä shortsit ja t-paita päällä. Lämmitystä ei auta laittaa isommalle, sillä ikkunat holvaavat kaiken lämmön pihalle. Onneksi aurinko lämmittää asuntoa, eli helpotusta on varmasti sitten kesemmällä tulossa.

Kortilla voi maksaa monessakin paikassa, mutta Visalla ei voi maksaa juuri missään. Jos omistat siis pelkästään Visa -maksukortteja (kuten me), varaudu maksamaan käteisellä.

Voit seurata minua täällä:

Bloglovin       Blogit.fi

Kulttuuri Matkat