Palasia arjesta italialaisessa pikkukylässä
Rasa di Varese, 545 asukkaan vuoristokylä Pohjois-Italiassa alle 20 kilometrin päässä Sveitsin rajalta.
Kolmas päivämme kylässä.
klo 7.30
Herään aamulla kirkonkellojen soittoon ja näen makuuhuoneemme kattoikkunasta taivaan olevan täysin pilvetön.
Lähden koiran kanssa aamulenkille ja kävelen kapeita ja mutkittelevia kujia pitkin kohti nurmikkoaluetta, josta muodostui heti ensimmäisenä päivänä osa vakiolenkkireittiämme.
Kuulen kukon kiekuvan ja vastaan jolkuttelee toinen kylän irtokoirista. Tai oikeammin toinen kylän irti olevista koirista, sillä epäilen, että näillä koirilla on kuitenkin omistajat, vaikka ne viettävätkin aikansa seikkaillen vapaasti kylän kaduilla. Irtokoira käy varovaisesti nuuskaisemassa Manua ja se seuraa meitä koko loppulenkin ajan kulkien muutaman metrin Manun perässä. Kylässä on paljon koiria ja ohikulkiessamme ne räksyttävät terasseilla ja aidatuilla pihoilla.
Kirkolla näkyy jo ihmisiä ja tupakkakaupasta kuuluu kolinaa, joten sekin avannee ovensa piakkoin. Kylässä on pizzeria ja tupakkakauppa. Muut palvelut löytyvät Varesen kaupungista, joka on noin 8km päässä täältä.
Tuttu juoksevan veden ääni täyttää kadut, sillä lähellä on rakennus, jonka edustalla olevaan altaaseen valuu jatkuvasti vettä suurella paineella. Altaan yläpuolella on paavin kuva siunaamassa rakennusta ja oviaukosta näkyy rakennuksen sisällä oleva suuri vesiallas, jonka käyttötarkoitus ei ole vielä selvinnyt meille.
Klo 12.07
Palasimme juuri päivälenkiltä. Kylästä lähtee useita patikointireittejä ja kiertelimme metsäisillä vuoristopoluilla tunnin verran. Jotkut polut muistuttavat enemmänkin kävelyteitä leveytensä ja tasaisen pintansa vuoksi, toiset taas ovat harvemmin käytettyjä lähes yhteenkasvaneita polkuja, joilla on rankkoja nousuja.
Matkalla näimme kymmeniä isoja ja toinen toistaan kauniimpia perhosia ja sisiliskoja, joita vilistää täälläkin pitkin kivimuureja. Meidät ohitti useampi maastopyöräilijä ja näimme maatilan, jossa oli aaseja.
Nyt istun asunnossamme ikkunat auki.
Kuulen musiikkia läheisestä talosta, sisälle lentäneen kärpäsen surinaa, kaukana olevan koiran haukuntaa ja yhden auton äänen, joka sekin vaimenee pian.
Täällä on niin hiljaista ja se on ihanaa.
Klo 17.15
Päivä on ollut ihanan lämmin, mutta ei liian kuuma. Lämmintä on ollut parhaimmillaan 26 astetta, mutta vuorilta puhaltava tuuli viilentää mukavasti.
Kävimme Rasan ja Varesen yläpuolelle kohoavalla vuorella. Vuori Sacro Monte of Varese on pyhä vuori, jossa on 15 kappelia, pieni kylä ja useita näköalatasanteita. Kapealla ja mutkittelevalla vuoristotiellä ajaminen (tai siis kyydissä istuminen) oli aika hurjaa, sillä paikallisten ajotapa ja vastaantulevat linja-autot pakottivat meidät useampaan kertaan mielestäni aivan liian lähelle tienreunaa, josta oli jyrkkä pudotus kohti maata. Lisää jännitystä autoiluun tuo myös se, että Google Mapsiin ei ole luottamista täällä lainkaan ja sovellus näyttää esimerkiksi kapeat kinttupolut oikeina teinä ja ohjaa yksisuuntaisilla kaduilla väärään suuntaan.
Pääsimme kuitenkin ehjänä perille ja näköalat olivat tietenkin upeita.
Rasassa kylä on herännyt kunnolla eloon ja tupakkakaupan edustalla istuskelee paljon porukkaa. Tupakkakauppa tuntuu olevan kylän kohtaamispaikka ja varsinkin vanhempia miehiä näkee istuskelemassa sen edustalla pitkin päivää. Kuulen asuntomme ikkunoiden läpi kiivasta italian kielistä keskustelua ja katselen, kuinka vastapäisessä talossa asuva nainen ripustaa parvekkeella pyykkejä kuivumaan.
Elämä täällä vaikuttaa hitaalta ja seesteiseltä ja päivää rytmittää puolen tunnin välein kuuluva kirkonkellojen ääni.
Päivälenkillä löysimme jälleen uuden polun, joka johti metsään ja ylemmäs vuoristoon, mutta sen seuraaminen pidemmälle jää jollekin toiselle päivälle. Ohitimme jälleen monta räksyttävää koiraa ja alan oikeasti uskoa, että kaikki täällä olevat koirat haukkuvat meidän Maunoa lukuunottamatta.
Klo 21.00
Kävimme Varesen kaupungissa pizzalla. Ravintolat ovat täällä auki päivällä kahteen tai kolmen saakka ja ne avaavat ovensa uudelleen illalla klo 19. Itse Varesen kaupunki näyttää todella miellyttävältä, enkä malttaisi odottaa, että pääsen tutkimaan kaupunkia tarkemmin.
Pizza oli hyvää, mutta ei kuitenkaan parasta mitä olen syönyt. Valtavan pizzan täytteeksi otin artisokkaa, mozzarellaa ja kanttarelleja ja pizzan hinta oli vain 8€. Laskun yhteydessä pöytäämme tuotiin shottilasit ja pieni pullollinen hedelmälikööriä. Se on ilmeisesti Italiassa tapana, vaikkei Veronassa tätä ikinä tapahtunutkaan.
Kotiin tullessamme Rasan kaduilla tulee vastaan yksi auto, mutta muuten kylä vaikuttaa hiljaiselta. Täysi kuu ammottaa taivaalla ja kadut vaikuttavat osittain jopa aavemaisilta, sillä oranssit katuvalot luovat tummia varjoja pimeisiin nurkkiin.
Kirkon kellot lyövät jälleen tasatunnin merkiksi ja loppuilta sujuu meidän osaltamme lautapelien ääressä.
Voit seurata minua täällä:
