Kalifornian kevät 2021

Tervehdys täältä länsirannikon sunnuntai-illasta, läppärin näytön kajastuksen takaa.

Kymmensormijärjestelmä on mielestäni kohtuullisesti hallussa, mutta silti jostain syytä oikea nimetön vetää jengiä ja kurottelee voittopuolisesti backspacen puolelle. Sitä kirjoittaa yhden lauseen, pyyhkii, kirjoittaa jotain muuta, pyyhkii taas..Sen siitä saa kun päivittää blogia vasta neljän kuukauden tauon jälkeen. On vaikea päättää mistä aloittaa, mutta kyllähän tämäkin kevät pitää jotenkin lokikirjaan kaivertaa.

Postauksesta on todennäköisesti tulossa pitkänlainen, joten lukijoille suositellaan jälleen hyvää asentoa, snäksejä ja haluamaasi virvoketta lasiin.

Paluumatka Suomesta Bay Arealle ei ollut covidin takia ihan suorin mahdollinen, mutta päämäärä pyhittäköön keinot ja matkan välietapit haasteineen. Nyt olemme saaneet elää Kalifornian kevättä toista kertaa. Vaikka tällä kokemustasolla ollaan vielä aika rookie-tasolla, osasi jo kaivata viime kerrasta jotain. Tuoksuvia puita ja pensaita, sateiden jälkeen pelattavaan kuntoon kuivunutta lasten futiskenttää, hippikapitaali Fairfaxin Scoop-jäätelötaivasta ja kalifornian tuliunikkoja. Kun Suomessa tuntee tarvetta julistaa leskenlehdistä ja sinivuokoista, hihkutaan täällä tuosta osavaltion nimikkokukasta.

Olen jo ennalta varmistanut, että tuliunikon siemeniä saa myös Suomesta. Omalta pihalta tulee varmasti löytymään penkki näille ihanille.

Pojat pääsivät takaisin lähikouluun heti maahantulokaranteenin jälkeen maaliskuun alussa. Suomen loma oli lämminhenkinen ja antoisa, mutta tuntui kieltämättä kurjalta, kun syksyllä alkanut lähikoulu saikin reissun takia pitkän tauon. Ei ollut lapsille ihan helppoa tehdä jetlaagisena kouluhommia, eri aikaan kuin muu luokka ja harvinaiset Zoom-hetketkin olivat meidän päässä väsyneitä iltahetkiä ennen nukkumaanmenoa, kun oma luokka vasta aloitti päivää.

Ehkä semisti voi lohduttaa vanhemman huonoa omaatuntoa sillä, että Kalifornian toisen lockdownin myötä heille olisi tullut useamman viikon etäkoulurupeama joka tapauksessa – mutta joka tapauksessa kouluun paluu oli heille, meille ja poikien opettajille todella iloinen päivä.

Maaliskuussa Muir Beachin liepeillä
Vuoden 2020-2021 tärkein sana
“A walk in nature walks the soul back home.” – Mary Davis

Huhtikuun 12. päivä Marinin maakunnassa koululaisten päiviä pidennettiin jo kolmesta lähitunnista kuuteen ja tuntui, että tämä vaikutti entisestään positiivisesti koulumotivaatioon ja englannin kielen kehittymiseen. Erityisesti just päättyneen koulupäivän jälkeen pitäisi olla nauhuri nauhoittamassa näyte kunnon finglannista. ”Recessin aikana saatiin olla ballwallilla”, ”Tänään mä sheerasin (jaoin) viikonlopusta kun kysyttiin.”, ”Tänään ei ollu specialseja, mutta huomenna on arttia ja ja perjantaina sit taas pii-iitä assemblyn jälkeen.”, ”Ei se maindannut.” (välittänyt).

Suomen reissu vaikutti myös asumiskuvioihin. Tyhjensimme ja vapautimme varmuuden vuoksi  ihanan vuokrakämppämme marraskuussa ennen lähtöä pedaten sitä riskiä, ettei oltaisikaan päästy koronan takia takaisin. Olisikin ollut nihkeä tilanne, jos olisi jäänyt vuokra raksuttamaan kämpästä, jota ei päästäisi enää käyttämään.

Vuokraemäntä aloitti reissumme aikana talossaan rempan, jonka piti valmistua niin, että päästäisiin mahdollisesti kämppään takaisin alkukeväästä. Kalifornian keskitalven lockdown venytti kuitenkin projektia niin, ettei asunto ole vuokrattavissa vielä näin kesäkuussakaan.

Vuokrakämppämarkkinat ovat olleet alueella keväällä kuumina uutta majapaikkaa ajatellen, eikä yhtä kiinteää tukikohtaa löytynyt yhtä helposti kuin kesällä 2019. (Nyt vasta on konkretisoitunut mikä järjetön lottovoitto silloin iski kohdalle.) Ennen kuin päädyimme tähän pieneen suloiseen taloon missä nyt asumme, vietimme useamman viikon kahden makkarin huoneistohotellissa ja viikon Air B&B:ssä.

Huoneistohotellin kolikkokoneista tuli ihan jenkkileffat mieleen. 1,50 dollarilla koneellinen puhtaaksi, 1,75 kuivaajan käytöstä. Kun kone otti pelkkiä quartereita niin siinä voi laskea, että ihan muutama lantti kiikutettiin pyykkituvalle nelihenkisen perheen pyykkejä pestessä parin kuukauden aikana.
”Bårta doligt, hemma bäst.”, tuumasi covid19. Maaliskuussa seurattiin Floggin Mollyn livekeikkaa turvallisesti etänä, yhdestä meidän kevään väliaikaismajoituksista käsin.
Thank you USA! Saimme asuinmaan puolesta molemmat rokotteet samassa tahdissa kuin paikallisetkin. Tehokkaan rokotusohjelman myötä rajoitukset ovat alkaneet helpottaa ja oli taas mukava tehdä roadtrippejä muuallekin kuin luontopoluille.

Että semmoista. Aikamoista nomad elämää eikä millään karavaanarilla vaan tuolla meidän Corollalla siirtyen paikasta toiseen! Onneksi tavaroita tuli karsittua kunnolla marraskuun kämpänsiivouksen myötä. Kunhan on turvallinen alue, keittiö, netti etätyöläiselle, jokaiselle sänky missä nukkua ja vielä poikien koulu maltillisen matkan päässä, niin eipä sitä muuta ole tarvinnut.

Viikonloppujen kannalta ei ole kovasti ollut väliä missä asumme, sillä silloin yleensä on jatkettu Kalifornian paikallisajelujen tekoa. Melkein joka viikonloppu on tullut tehtyä joko pidempi hike johonkin luontokohteeseen tai ajeltu ihmettelemään uutta kaupunkia. Spring breikin aikaan surruuttelimme taas etelään San Diegoon, jotta pääsisi sateisen ja vilpoisen maaliskuun jonnekin missä olisi ”takuulämmintä”. Sielläpä oli aikaan nähden taas poikkeuksellisen viileää, että ihan ei mennyt toive kohdilleen. Mutta aurinkoa saatiin kuitenkin nähdä!

Pacific Beach, San Diego huhtikuun spring brekkien aikaan. Lierihattu päästä surffauksen taitajille, itse ilmoittaudun ensimmäisenä alkeiskurssille kun tulee seuraava tilaisuus.
Jos joku tätä blogia lukeva päätyy San Diegoon, voin sydämestäni suositella Old Townin puolelta Casa De Freds Tacos Y Tequila-ravintolaa. Tacoannoksista ”Avocado tempura” ja ”Grilled mahi mahi” olivat sellaisia kulinaristisia elämyksiä, että tiedän palaavani San Diegoon pelkästään näiden takia.
Paluumatkalla poikettiin (taas) Solvangin tanskalaiskylään. Ympärivuotiset joulukaupat näyttää olevan itselle hankala paikka ohitettavaksi..
Äitienpäiväretki Point Reyesiin McClures beachin hoodeille. Tämä visiitti oli hyvä muistutus siitä, että Marinissa pitäisi aina löytyä takakontista toppatakista rantavermeisiin ja kaikkea siltä väliltä. Nyt kun olimme varautuneet jäätävään keliin (mitä Point Reyesissä on aina ollut kun ollaan siellä käyty) niin eikös vastassa ollut lämmin tuuli ja täydellinen rantasää.
Point Reysin tilallisia
Kevääseen kuului tietenkin myös suomalaisten vappumunkkien paisto. Olemme tarjoilleet paikallisille tutuille maistiaiseksi Fazerin sinistä, salmiakkia, mustikkapiirakkaa, graavilohileipiä ja suomalaista peltipannaria, mutta mikään ei ole saanut aikaan niin ihastuneita huokauksia & santsauskierroksia kuin munkit.

YOSEMITE JA DISNEYLAND

Toukokuussa kalenterissa luki jotain surrealistista: ”Roadtrip: Yosemite ja Disneyland.” Päätimme yhdistää pari unelmakohdettamme covid-rajoitusten hellittäessä, eikä oikein vieläkään usko, että saatiin koko perheellä nähdä näin upeita paikkoja. Molempien kohteiden kävijämääriä oli rajoitettu, joten tähtöset olivat kohdillaan senkin suhteen että ylipäätään onnistuimme saamaan varaukset ja majoitukset kohdilleen.

Yosemite on Kalifornian ja koko Usa:n tunnetuimpia luonnonpuistoja. Itselle paikka oli tuttu lähinnä nimenä, joita muutamat suomalaiset kaveritkin olivat hehkuttaneet paikkana, jota ei voi vaan voi jättää väliin. Yosemiten alueella on paljon majoitusvaihtoehtoja luksuslodgeista ja telttapaikkoihin, mutta mattimyöhäisinä valinnanvaraa ei ollut paljoakaan enää siinä kohtaa kun itsellä oli auki tusina välilehtiä varausjärjestelmiin. Teimme pari päiväreissuamme Yosemiteen Mariposan symppiskylästä käsin, josta ajeli perille tunnin verran upeissa vuoristo-ja koskimaisemissa.

Yosemiten alueella muistuteltiin, että nallet eivät voi herkkuhimoilleen sitten mitään. I hear you buddy.
Ja silloin ei, ei sanota elämälle ei Annetaan sen virrata lävitsemme niin kuin vesi Imatran (Yosemiten) koskessa kuohuva..” – Pariisin kevät
Ja ilma on raikas, täynnä tuoksuja. Tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupineeja..” (J.Karjalainen) Sierra lupiineja (Gray’s lupine) metsän keskellä.

Paikasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka, mutta lyhyesti sanottuna Yosemite on hengästyttävän upea. Se tekee sen mitä luonto parhaimmillaan tekee: tuo perspektiiviä omasta pienuudesta ja väliaikaisuudesta paremmin tietävien, tuhansia vuosia siinä nököttäneiden vuorien ja punapuuvanhusten keskellä.

Satojen metrien pituisia vesiputouksia, korkeita vuorenhuippuja ja maagisia reittejä koskien yli. Erityisen positiivista oli huomata, että meidän esiteini-ikäiset lapsetkin olivat maisemista huuli pyöreänä eikä kukaan kysellyt milloin mennään takaisin hotellille pelaamaan kännykällä.. Mutta tosiaan, tässä on turha yrittää sanoiksi pukea tätä kaikkea sielukarkkia. Annetaan muutaman kuvan puhua puolestaan ja lisätään keskeisimmät huomiot visiitistä meidän Yosemite-kokemuksella.

Vernal Falls

Korvan taakse:

Misty Trail ja Vernal Falls: Misty Trailissa ei ole mitään kohtaa, jotka täytyy ”patikoida pois alta”, jotta pääsee kunnon maisemiin käsiksi. Kaikkialla on kaunista ja pakottava tunne kaivaa kamera esiin vähän väliä. Äänekkäästi pauhaavan Vernal Fallsin näkeminen on kuitenkin selkeästi kiipeämisen paras palkinto. Putousta ihastellessa  ei huomaa kuinka vaatteet kastuvat tihkusta litimäriksi, mutta eipä se siinä kohtaa enää haittaakaan. Olimme itse liikenteessä lenkkareilla, mutta vedenkestävien vaelluskenkien kanssa ei olisi ehkä niin jännittänyt hyppiä pikku kiviltä toiselle, kun polku muuttuu isoksi lammikoksi. Mietin edelleen myötätunnolla sitä vastaantullutta perheenäitiä, joka oli lähtenyt reitille remmisandaaleissa.

Tunnel View point: Mikko toimii perheen luotettuna matkaoppaana ja on yleensä selvittänyt etukäteen, mitä kullakin reissulla on ehdottomasti nähtävä. Näköalatasanteella piipahtaessa sumuista, oli sateista, oli kylmää, mutta oikeassa se taas kerran oli: lonkeron värisestä taivaasta huolimatta tämä oli nähtävä.

Tunnel Point view

Yosemite Falls

Yosemiten korkeimmat vesiputoukset, yläputoukselta alaputoukselle yhteensä 739 metriä.

Mirror Lake

Postikorttimaisemat Half Dome-vuoren juurella.

Happy camper @Mirror Lake
Half Domen juurella

Pyörän vuokraus laaksossa

Itse emme tajunneet vuokrata pyöriä, mutta täytyy kirjoittaa aiheesta tähän jos vaikka ensi kerralla muistaisi. Yosemiten laaksosta on pääsy moniin upeisiin kohteisiin ja monille luontopoluille, mutta pyörä olisi kieltämättä jättänyt aikaa useamman paikan näkemiselle.

Ahwahnee Lodge

#Anniversarytripgoals. Jos joku on katsonut Kauniita ja Rohkeita niin nyt on kyseessä viiden tähden Big Bear-tyyppinen luksus-lodgehotelli vuorten keskellä. Saimme vinkin, että Ahwahneeta kannattaa käydä katsomassa vaikkei siellä yöpyisikään ja tunnelma on kyllä ainutlaatuinen. Hinta /yö n. USD 500, eli ehkä sitten joskus tulevaisuudessa tyyliin 30-vuotishäämätkan kohteita…;)

Varusteista

Lähdimme itse Yosemiteen aika avoimin mielin. Tiesimme, että tähän aikaan vuodesta edessä voisi olla hellettä tai lunta, (normaali suomalaisen kesäkuu?), joten varasimme mukaan paljon kerroksia, sadevarusteita ja lapsille takakonttiin pari vaihtoehdot kengille jos sää olisikin muuttunut talvisemmaksi. Pärjäsimme kuitenkin perus kerrospukeutumisella ja kunnon eväillä aika hyvin eikä ainakaan tällä kertaa valituilla reiteillä ollut varsinaisille vaelluskengille tarvetta. Jos Half Domen huiputushaave joku päivä konkretisoituu, on asia sitten tietysti eri, mutta Misty Trails, Vernals Falls, Yosemite Falls ja Mirror Lake-reitit onnistuivat ihan perusvermeillä.

Yosemitessa olisi helposti voinut kuluttaa vaikka koko viikon, mutta koululaisilla ja työmuurahaisellamme oli varattuna vain muutama vapaapäivä. Siispä kohti seuraavaa etappia, eli Anahemiin Disneylandin suuntaan.

Kävelimme Yosemitessa molempina päivinä noin kymmenen kilometriä, mikä ei ollut ihan mahdoton matka, mutta nousuja oli sen verran, että oli ihan mukava pitää autoilu/-pohkeiden lepuutushetki ennen seuraavaa puuhapäivää.

Disneyland, Anaheim California

Jälleen kerran, kyseessä oli ikoninen kohde, josta saimme paljon suosituksia ja käyntivinkkejä. Monet kalifornialaiset käyvät tietysti Disneylandissä jo vauvasta alkaen (raskausajan paidat, missä vatsan kohdalla lukee ”My first trip to Disneyland” kertoo paljon) enkä ole kuullut keneltäkään paikasta mitään negativiista.

Disneylandiin ei voi ylipukeutua. Itse ajattelin, onko Minni-korvat ja Mikki-paita liikaa, mutta kun näin lukuisat, täydessä Lumikki-tällingissä kulkevat perheenäidit, tiesin olevani maltillisimmasta päästä

Ainoa kulmien kohottelu nähtiin, kun päätimme vuosi sitten helmikuussa mennä Disneylandin sijaan Universal Studiosille. Disneyland olisi kuulemma ollut näistä kahdesta ylivoimainen, mutta eihän sitä tuore maahanmuuttaja silloin ymmärtänyt. Nyt jälkeenpäin tietää paremmin mistä hommassa on kyse.

Ready, set…

Disneyland Californiassa on ennen kaikkea kyse taianomaisuudesta, tarinasta ja nostalgiasta yhtälöllä, mikä iskee suoraan tunteisiin ja aiheuttaa tämän takia niin voimakkaan ihastumisreaktion. Tunnustan, olen kolme viikkoa Disneyland-reissun jälkeenkin edelleen aivan Disney-taian lumoissa ja pelkään, että en tee oikeutta muistoille, jos yritän kirjoittaa niitä liikaa auki. Tyydytään tässäkin kuvasadon puolelle ja tärkeimpiin huomioihin. Jos et ole vielä käynyt Disneyland Californiassa ja covid-rajoitusten jälkeen reissuun tulee mahdollisuus, ei kannata harkita vaan ostaa liput ja antaa taian viedä mukanaan.

”Wear comfortable shoes. Seriously.”:

Disneyland California koostuu Disneylandistä ja California Disney Adventuresta, jotka ovat siis aivan vierekkäin mutta kuitenkin kaksi eri puistoa. Tarkoituksenamme oli käydä molemmissa ja hankkia yhdistelmänä Hopper-liput, mutta saimme liput vain Disneylandin puolelle, kun Adventure puoli olikin jo myyty loppuun. Jälkeenpäin oli hyvä, että saimme keskittyä vain Disneylandiin. Kummankin puiston alue ja kokemisen määrä on niin valtava, että parasta olisi jos kummallekin puolelle olisi oma päivänsä tai useampi. Kokeneemmat tiesivät myös kertoa, että jos vain jompaankumpaan pääsee, on hyvä aloittaa Disneylandistä, jossa on tarjolla ne kaikista klassisimmat elämykset. Ensi kerralla on varmasti hyvä varata vähintään yksi päivä / puisto.

Ruokailu:

Tunnustus numero kaksi. Myönnän, että olin varautunut järkyttävin kalliisiin hintoihin. Oli kuitenkin positiivinen yllätys, että ruokapaikkojen hintataso oli aika lailla samanlainen kuin muuallakin Kaliforniassa. Disney Appin kautta oli kätevää tehdä ruokavaraus haluamaansa paikkaan, haluamaansa aikaan ja näin lämmin ruoka odotti valmiina paikan päällä ilman kummempaa jonotusta. Toki Disneylandissäkin on fine dining-paikkoja ja budjetteja joka lähtöön. Mieleenjäävin ruokailuhetki on ilmeisesti mahdollista kokea Pirates of the Caribbean-laitteen ”sisällä” Blue Bay-ravintolassa. Valitettavasti tämä ravintola oli kiinni meidän visiitiillämme, mutta Pirates-veneessä lipuessa sai nähdä että ravintola sijaitsi todella taianomaisella paikalla. Next time!

Disneyn erikoisherkut: Mikki-korvilla varustetut cupcaket, tikkarit ja macaronsit, churrot, eri teemoilla varustetut valtavat juomamukit tuulettimineen ovat ehdottomasti osa päivää. Paikallinen ystävä kertoi aloittavansa perheensä kanssa Disneyland-päivän aina Ralph Brennan’s Jazz Kitchen Expressissä paikan kuuluisten beignet-munkeilla.

Laitteet:

Disneylandissä termi ”laite” saa aivan uuden merkityksen. Jälleen kerran asiakkaalle halutaan tarjota jotain taianomaista heti jonotusalueilta lähtien. On aivan eri asia seistä tunti helteessä asfaltilla, kuin eri paikoissa kiemurtelevalla jonotusalueella, missä riittää nähtävää. Lisäksi Disneyland Appin kautta oli mahdollista tehdä jonotusvaraus pariin suosituimpaan laitteeseen, jolloin ajan sai käytettyä hyödyllisesti.

Laitteet ovat usein omia teemamaailmojaan, jotka kestävät jopa 15 minuuttia. Disneylandin koko konkretisoituu siinä, kun jossain kohtaa on vakuuttunut että nyt oikeasti kellutaan Karibianmerellä merirosvojen alueella ja seuraavaksi ajetaankin jeepillä keskellä valtavaa maanalaista temppeliä tai hyvin todentuntuisesti avaruudessa Star Wars joukkojen hyökkäystä väistellen.

Juuri tuo Pirates of the Caribbean teki itseeni suurimman vaikutuksen taianomaisuudellaan. Lapset tuntuivat saavan suurimmat kiksit Indiana Jones-ajelusta ja Star Warsin Rise of the Resistance-laitteesta. (upposi myös tällaiselle nolla SW-leffaa nähneelle..)

Kaiken kaikkiaan Disneyland ylitti odotukset. Kun on saanut ihmetellä Walt Disneyn luomaa maailmaa aamuyhdeksästä iltayhdeksään, on varmasti väsynyt mutta onnellinen. Silti puolenyön aikaan saattoi olla mahdollista, että eräs perheenäiti edelleen kuunteli Spotifystä Disneyn soundtrackiä.

”When you wish upon a star..”

Yhteenvetona voisi sanoa, että aikamoinen kevät takana. Meillä on kiitollinen olo monesta syystä, mutta erityisesti siitä että haasteista huolimatta olemme saaneet kokea kaikki nämä Kalifornian luontopolut, maisemat, rannat, vuoret ja kulttuurikohteet. Ennen kaikkea on tuntunut hyvältä saada istua alas juttelemaan tästä kaikesta paikallisten kanssa, viimeksi tänä viikonloppuna.

Yksi aikakausi loppuu kohta, mutta jutellaan siitä ensi postauksessa enemmän. Mukavaa kesän alkua kaikille!

Eeva

Come as you are-meininkiä vuokraemännän illanistujaisissa.
perhe matkat oma-elama ystavat-ja-perhe
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *