California dreaming..

”..California dreamin’
On such a winter’s day.”

Siitä se sitten lähti. Ihan niin kuin Mamas & Papasin biisissä, jossa haikaillaan Kalifornian auringon lämpöön pimeimpään vuodenaikaan. Sanotaan että kannattaa varoa mistä haaveilee, sillä se saattaa toteutua. Eipä olisi silti uskonut, että kun miehelle tuli vuoden 2017 lopussa yhteydenotto mahdollista uutta työmahdollisuutta koskien, oikeasti tänne päädyttäisiin. Silloin se tuntui todella kaukaiselta – mutta samalla melko innostavalta ja melkeinpä kielletyltä ajatukselta.

Uskaltaako sitä? Plussat ja miinukset? Minkä ikäiset lapset uskaltaa irrottaa tutuista kavereista? Mitenkäs terveysvakuutukset?  Entäs nämä vakituiset työpaikat Suomessa? Onko tässä mitään järkeä..? Ja ehkä eniten: kuinka kovasti kirveltäisi kiikkustuolissa, jos nyt jättää tilaisuuden käyttämättä?

Niinpä vaan halu tarjota koko perheelle jotain ikimuistoista voitti tutun & turvallisen. Kohta yksi asia johti toiseen, onni suosii rohkeaa, eteenpäin sanoi mummo lumessa (ja mitä niitä jääkaappimagneettien sananlaskuja nyt olikaan).. ja homma konkretisoitui yhdestä viestistä 1,5 vuoden lähtöprojektiksi.

Nyt meidän kvartetti asuttaa kaksiota San Franciscon Bay Arealla, hieman pohjoiseen isosta kaupungista ja aika lähellä Tyyntä Valtamerta – kartan mukaan n. 20 min ajomatkan päässä länsirannikon vilpoisista aalloista. En tiedä yhtään milloin tämän faktan sisäistää, mutta välillä helpottaa ottaa konkretisoiva ”pinpoint” -hetki Google Mapsiin, jotta sen uskoo. Välietappeja on ollut monta ja voisinkin jossain vaiheessa ihan omankin debriiffauksenkin vuoksi kerrata mitä kaikkea tapahtui, ennen kuin lentolippuja pääsi ostamaan.

Se on varmaa, että seikkailussa tulee olemaan koukeroita myös tästä eteenpäin. Blogialusta pyrki ohjaamaan tätä päiväkirjaa jonkin kategorian alle, mutta viitekehystä on vaikea rajata kotikeskeiseksi, matkustamiseen tai perheeseen. Omalla kohdalla tämä on ennen kaikkea lokikirja käydä mutustelemassa fiiliksiä, kertoa kollektiivisesti kuulumisia ja ennen kaikkea saada kirjoittaa, joka on itselle hyvin mieleinen ajanviete. Jos (tai siis aivan taatusti kun) sattuu se päivä, ettei meinaa tulla viittomallakaan ymmärretyksi, lapset tenttaavat milloin päästään takaisin Suomen kavereiden luokse eikä kaupasta löydy yhtään hyvää suklaalevyä alle 10 dollarin, on hyvä että palautumispaikka löytyy näppiksen luota.

Ensi kertaan,

Eeva