”Congratulations of your new Prime Minister!”

En haluaisi käsitellä politiikkaa…mutta koska se tällä hetkellä näkyy & kuuluu täällä arjessamme, täytyy kirjata pari huomiota reissun lokikirjaan. Sanna Marin oli hädin tuskin valittu sunnuntaina Suomen pääministeriksi, kun sain yllätyksekseni asiasta viestejä paikallisilta amerikkalaisilta tuttavilta. Ilahtuneita kuvakaappauksia uutisista sekä oppilaiden vanhempia ja opettajia, jotka pysäyttävät minut koulun pihalla välittääkseen onnittelut pääministerivalinnastamme: ”So great!”, ”Good for you!”, ”Congratulations Finland!”

On ymmärrettävää, että kansainväliset uutistoimistot tekevät lähes aina edes jonkin mittakaavan uutisoinnin joka maan hallituksen muuttuessa merkittävästi. Mutta kuka olisi uskonut, että pienen pohjoismaan politiikka ja ministerivalinnat voisivat nousta tavallisten kansalaisten tietoisuuteen ja tehdä vieläpä moniin näin suuren vaikutuksen?

Tietenkin olen saanut olla uutisesta superylpeä. Suomella on maailmalla muutenkin hyvä maine ja vaikka emme enää kekkuloi PISA-tulosten ykkösinä, olen saanut kuulla esim. monien fanittavan koulutusjärjestelmäämme. Uutinen 34-vuotiaasta naispääministeristä on yksi sulka lisää hattuun. On selvää, että pätevän ihmisen ikää ja sukupuolta ei pitäisi tarvita uutisoida, mutta se että ne eivät estä maassamme pätevän ihmisen valintaa, on se tässä se homman nimi.

Kuten tiedämme, näin ei ole kaikkialla maailmassa, joten on hienoa, että asiasta viriää keskustelua. Ei mies tai nainen mihinkään tehtävään sukupuolensa tai ikänsä vuoksi, vaan niistä huolimatta. Tämän luulisi olevan itsestään selvää, mutta ehkäpä viimeistään silloin kun omat lapsemme ovat aikuisia.  Täytyy myöntää, etten ehkä 80-luvulla lapsena, kuvaputkitelkkarin uutisten harmaita herroja katsellessa, osannut ajatella, että päättäjinä voisi olla muitakin.

Olen jonkin verran mennyt provosoimaan itseäni ja lukemaan valinnasta loukkaantuneiden henkilöiden kommentteja, joista huokuu aliarvostus ja ennen kaikkea pelko kaiken muuttumisesta. Pääministeriltä vaaditaan lukuja, koska jotkut tuntuvat ennustavan entisen Sokoksen myyjän vievän Suomen vararikkoon. (Ei muuten tässä mainita, kuka nykyinen puoluejohtaja ansaitsi leipänsä aikanaan tarjoilijana ja se on erittäin fine, kuten pitäisi olla Sannankin nuoruuden CV.). Hyvinvoinnin rahoittamiseksi tosiaan vaaditaan muutakin kuin hyvää tahtoa, joten nappasinkin alle pari numeroa, jotka vaikuttavatkin varmasti kilpailukykyymme.

• Mielenterveyskustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle noin 11 miljardia joka vuosi. – OECD:n raportti
• ”Mielenterveyden häiriöt ovat nyt merkittävin Kelan korvaamia sairauspoissaoloja aiheuttava sairausryhmä. Mielenterveyden häiriöiden osuus korvatuista sairauspäivärahapäivistä nousi viime vuonna lähes kolmannekseen.” – Työterveyslaitos.
• Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa Suomelle n. 230 000–680 000 euroa. – THL & Tilastokeskus

Ei tarvitse olla kansantaloustieteilijä laskeakseen pelkästään näistä, että Suomen kilpailukykyä edistävät eniten ne käsiparit, jotka jaksavat ja haluavat hyödyntää ja kehittää osaamistaan: hyvinvoivat työntekijät ja koulunpenkiltä tulevat nuoret, jos heitä ei hukata syrjäytymiskierteeseen.

Henkilökohtaisesti minua ilahduttaa pääministerimme arvot ja tahtotila edesauttaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa, jossa syrjäytymisen ehkäisyyn panostetaan, nuoret halutaan pitää mukana, koulutukseen panostetaan ja työelämä halutaan pitää sellaisena, jossa ihmiset jaksavat tehdä töitä. Tästä voi olla ylpeä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Tulipahan tätäkin tuumailtua blogissa. Ensi kerralla varmasti jotain ihan muuta. :) Palataan! t. Eeva