Hämärää ja Halloweenia
Heissan pitkästä aikaa,
Kaikennäköistä sitä on taas muutaman viikkoon mahtunut.
Ensin täytyy vähän vielä kerrata tunnelmia maastopalovaroitusten ajalta. Meiltä, kuten parilta miljoonalta muultakin Kaliforniassa asuvalta katkaistiin tarkoituksella sähköt viikko sitten lauantaina. Kun sateita ei ole nähty kuukausiin, ei rutikuivassa osavaltiossa ei haluta tuulisina päivinä ottaa riskiä, että myrskyn mukana kaatuva sähkötolppa sytyttäisi maaston palamaan. Siihen kun vielä tulisi myrskytuuli päälle, niin on kuin sytyttelisi oikein käkkäräksi kuivunutta koivuntuohta ja pumppaisi vielä palkeilla perään.
Tänäkin vuonna todennäköisesti syttyvistä tulipaloista kuuli puhuttavan jo pitkin kesää. Uutiset Sonoman Kincaden ja Los Angelesin alueen tulipaloista ovat olleet pysäyttäviä ja surullisia. Paloissa on tuhoutunut ihmisten koteja ja elinkeinoja, esimerkiksi viinitilojen palaessa. Jotkut nyt evakuoiduista ovat kuulemma jo toista kertaa liekkejä paossa, eikä voi kuvitellakaan kuinka moni luontokappale on kärsinyt elintilan hiiltyessä. Riskialtteimmat alueet ovat/olivat meistä turvallisesti 100 km päässä, mutta täälläkin ihmisiä pidetään hyvin tietoisina siitä, että autossa on hyvä olla tankki vähintään puoliksi täynnä ja tärkeät paperit hollilla äkkilähtöä ajatellen.
Ilman puhtautta seurataan myös tarkasti. Jossain kohtaa näytti, että pohjoisen savut ovat suoraan matkalla tänne meille, mutta kävi säkä, kun tuulet puhalsivatkin ison osan pilvestä merelle. Niin kauan tietysti savuaa, kun on tulta, joten tilannetta seuraillaan ja varmasti joka taloudesta (niin kuin meiltäkin) löytyy kaikille hengityssuojaimet pahemman varalta.
Eli varotoimenpiteet ovat perusteltuja ja muutaman päivän sähkökatko on pieni epämukavuus verrattavissa todellisiin vaaratilanteisiin. Pakollinen pimeys illan tullen, lämmin jääkaappi ja kylmä suihku olivat tylsä kombo muutamaksi päiväksi, mutta väliaikaisia. Nyt muuten vasta huomasi, kuinka keinovalo pitää yllä vireystilaa iltaisin! Kun tupa pimeni samalla hetkellä kuin taivaanrantakin, huomasi kuinka tällainen iltavirkkukin olisi valmis nukkumaan jo ennen yhdeksää. Aikaisen nukkumaanmenon lisäksi sähköttömyyden kääntöpuolena oli pakollinen tauko kännykästä. Kun ei tiedä milloin pääsee seuraavaksi lataamaan puhelinta, ei raaski tuhlata akkua paria minuuttia enempää netin selailuun. Ihan terveellistä vaihtelua tällaiselle Instassa ja Pinterestissä roikkujalle.
On selvää, että jos liikennevalot, suurin osa kaupoista ja bensiksistä olivat pimeinä, olivat koulutkin kiinni muutaman päivän. Lapset tuulettivat alkuun, mutta jo päivän päästä totesivat, että koulussa ei muuten olisi näin tylsää, kuin kotona on nyt. Haaveilivat tietysti Youtuben, Pleikan ja kännyköiden perään yhtä paljon, kuin itse fantasioi mahdollisuudesta pestä hiukset puhtaaksi lämpimässä suihkussa, mutta ilmeisen urheasti tarttuivat ”akustisiin touhuihin”: pyöräilyyn, palloiluun, paineihin ja piirustuspapereihin. Taidetta tulikin nyt valtavaan tahtiin, kolmen päivän sähkökatkon aikana sujahti noin puoli riisiä printtipaperia.
Esikoisen futiskaverin äiti näytti muuten yllättyneeltä, kun kerroin että muuten sähkökatko on ollut ihan ok, mutta kaipailin lämpimän suihkun lisäksi kuumaa aamukahvia. Hän tuumasi, että senhän kun vaan keittää vettä ja tekee kahvit pressopannulla niin hyvää tulee. Lamppu syttyi sitten vasta myöhemmin kun tajusin, että heillä on tietysti kaasuhella. Epäamerikkalaisessa kämpässämme hella toimii sähköllä, joten aamukahvin teko katkeaa siihen vedenkeittoon. Sain tosin myöhemmin tietää, että pääsisimme jatkossa vuokraemännän keittiöön lämmittelemään eineitä kaasulla, joten saimme pian jättää inhan tölkkikahvin avaamatta.
Viimeisenä sähkökatkospäivänä selvisi muuten, että kaupungin Community Centerissä oli generaattori ja näin ollen virtapaikkoja tarjolla. Lähdimme tietysti poikien kanssa toiveikkaina katsomaan, olisiko siellä meillekin pari töpseliä vapaana, niin saataisiin luureihin lisää virtaa. En ikinä unohda sitä lämpöä ja tervetulotoivotusta, kun saavuimme uteliaina rakennuksen saliin. Vastassamme oli elävää haitarimusiiikkia, kuumaa kahvia, ilmaista ruokaa, jälkkäriä, lehtiä, lapsille leluja ja varmaan satoja töpseleitä, joiden äärellä ihmiset latasivat puhelimiaan, joivat kahviaan ja juttelivat hyväntuulisina naapuripenkissä päivystävälle. Vapaaehtoiset riensivät kertomaan meille missä olisi vielä pitsaa ja tikkareita jäljellä, jos pojille maistuisi – ja maistuihan heille! Itse olin älyttömän iloinen tuosta yhteisöllisestä tunnelmasta, hyväntuulisista ihmisistä ja ennen kaikkea kuumasta kahvikupillisesta.
Kun sähköt palasivat, oli kuin joulu. Kuuma suihku tuntui viiden tähden kylpylältä ja mitä luksusta oli napsauttaa astianpesukone päälle, keittää kahvit ja tehdä ruokaa omalla hellalla. Tietysti tärkeintä oli, että ympäripyöreitä päiviä tehneet palomiehet saivat palot sammutettua. Säätietoja tulee toki seurattua tiiviisti jatkossakin. Täkäläinen talvi on kuulemma ennen kaikkea sateinen, joten viimeistään silloin on pahin riski hellittänyt.
Ensimmäinen paikallinen Halloween
Lapset pääsivät katkon jälkeen kouluun kolmen päivän tauon jälkeen, sopivasti juuri Halloweeniksi. Oli tiedossa, että kouluun sai pukeutua naamiaisasuun, mutta silti erään suomalaisen äidin ilme oli varmaan vähintäänkin ihastuneen tuijottava päästyämme parkkipaikalle. Noin parimetriseksi hummeriksi pukeutunut vanhempi (miten oli mahtunut autoon?) talutti lastaan kouluun ja vastaan tuli dinosauruksia, supermiehiä, morsiamia ja käveleviä avokadoja. Olin luvannut tehdä lasten luokkajuhliin terveellistä naposteltavaa ja väkästelin sitten puolen tunnin Pinterest-selailun jälkeen vihannesluurangon. Tästä olisi varmasti saanut paljon autenttisemmankin, mutta kelpasi onneksi pippaloihin ja yllättävän tyhjä vuoka tulikin takaisin.
Illalla kokoonnuimme kylässä olleiden perheenjäsenten kanssa odottamaan lasten ekoja trick-or-treat kierroksia. En tiedä jännittikö poikia vai meitä aikuisia enemmän illan lähestyessä – ja tietysti myös ovikellon soidessa! ”Iik, nyt siellä tulee joku!” Olin tietysti varannut karkkia valmiiksi, mutta ei ollut hajuakaan, pitikö ovella takaa löytyvien lasten ”trick-or-treat!” kysymykseen oikeasti vastata jotain. Onneksi ojennettu, täynnä oleva karkkikippo toimii kansainvälisenä signaalina: ”siitä suut makiaks” eikä pienten käsien käytyä kupissa vaadittu sen suurempaa protokollaa.
Mummo jäi avaamaan ovea naapuruston naamiaisväelle, kun lähdimme omien hahmojemme – luurangon ja Fortnite Laaman- kanssa kierrokselle. Tämä olikin kaikin puolin elämys! Eipä sitä pihoille luotua tunnelmaa taida pystyä kuvailemaan blogitekstin kautta, mutta yritetään..huh! Vastassamme oli käsittämättömiä valotaideteoksia, puhuvia ja keitoksiaan oikeasti sekoittavia robottinoitia, siipiään heiluttavia lohikäärmeitä, hautakiviä, oikean hevosen kokoisia luurankoja, äänentoistolaitteita jotka soittivat pimeään iltaan hyytävää musiikkia, lyhtyjä, jättimäisiä hämähäkkejä & hämähäkinseittejä, hiljalleen leijailevaa sumua (joku ilmeisesti askarrellut hiilihappojään kanssa) JA mikä parasta: aivan ihania ihmisiä karkkeineen. Pojat saivat paljon kehuja puvuistaan ja tulivat aina ovilta myhäillen, kurpitsaämpärit taas hieman painavampina takaisin. Eräskin vanhempi pariskunta tuntui olevan haltioissaan ovella käyvistä vieraista ja huusivat vielä perään ”Thanks for keeping up the Halloween spirit!” Tuo lasten pukujen huomioiminen on muuten näemmä yleinen osa Halloweenia ja niin mekin ymmärsimme ihastella meidän ovellemme tulleiden hahmojen asusteita. Emme me aikuisetkaan jääneet tyhjin käsin, kun yhdestä talosta kysyttiin, saisiko olla täysi-ikäisten ”treatsejä” viinimukillisten merkeissä..:D Hauska tapahtuma kaiken kaikkiaan!
Karkkeja riittänee nyt helposti pääsiäiseen asti. Muuten on kummitusdekoreet siivottu pois ja hämähäkinseitit napsittu irti meidänkin pihalta. Tuo keinoseitti on muuten hemmetin leviävää materiaalia, ensi vuonna tiedän että pensas on sille viho viimeinen paikka, jos ei halua parturoida koko kasvia kun yrittää sitä siivota. Sukulaiset on myös halittu ja haikeudella hyvästelty, joten täällä alkaa olla pitkästä aikaa normi arki..Ja tietysti kohta lempijuhlani Joulu! Kaikki kunnia tukkureille ja vähittäiskauppialle, kuinka muuttavat yhdessä yössä kaupat oranssista Halloween lookista jouluisaksi, joskin tietysti tässä välissä on hieman Kiitospäivääkin tuloillaan. Paljon on siis kerrottavaa jatkossakin, kun näitä paikallisia juhlapäiviä pääsemme näin läheltä turisteina ihmettelemään.
Palataan!
t. Eeva