Iltapäivän matinée : otos tavallisesta sunnuntaista
Wikipedia: In the performing arts, film exhibition, and other forms of entertainment, a matinée is a performance or exhibition in the afternoon (or occasionally earlier)
Saisiko taviksen elämästä viriteltyä kohtausta elokuvaan? Aika tylsäksihän se suodatinpussin taittelun ja kauppakassien purkamisen seuraaminen varmasti nopeasti kävisi, mutta sanovat että totuus on tarua ihmeellisempää. Niin tai näin, päätin tällä kertaa kertoa kuulumisia kuvailemalla erään sunnuntain iltapäivähetkeä uudessa maassa pienellä hetkeen pureutuvalla läpileikkauksella. Hauskoja detaljeja ei isoa kuvaa kerratessa tule aina mainittua ja niistähän ne päivät loppujen lopuksi koostuvat. Joskus vuosien jälkeen on varmaan hauska tehdä pieni aikamatka takaisin Jenkkilän arkeen.
Here we go: Kalifornialaisessa pikkukaupungissa sijaitsevan huoneiston keittiö on sotkuinen. Noin 2,5 kk sitten perheensä kanssa maahan muuttanut nainen leipoo mustikkapiirakkaa. Projekti on mielenkiintoinen, koska älypuhelimen näytöltä tihrustettava resepti on suomeksi. Asiaan kuuluu tietysti, että tilavuudet ilmoitetaan deseinä& milleinä ja paistolämpötila celsiusasteilla. Käytössä olevan, mehevän kokoisen sähköuunin alkulämpötila on 350 Fahrenheitia. Keittiön varustukseen kuuluvat mitta-astiat ovat kuppeja, puolikuppeja ja neljännesosakuppeja. Perehtyessä mittasuhteisiin, puoli kuppia osuu lähimmäksi eurooppalaiselle tuttua desiä. Mitan varressa lukee ”½ cup – 120 ml”.. ”Close enough ..”, nainen päättää ja huomaa myös valmistajan valmiiksi kuutioimien voipalojen olevan myös lähellä, mutta hieman yläkanttiin toivotusta 200 grammasta. Ensimmäinen kompromissi tehtiin jo vaniljasokerista, jota ei Trader Joelta löytynyt. 10 dollarin putilo nestemäistä vanilja”ecstractia” ei vakuuta, kun olet tottunut mittaamaan ne kaksi teelusikallistasi yläasteen köksäntunneilta asti.
Välihuomautus:Trader Joe´s on kyllä ehdottomasti lempiruokakauppani täällä. Voisin tehdä marketista ihan oman fanipostauksensa.
Keittiössä piipahtelee välillä kaksi lasta. Milloin hakemassa kännykkään laturia, milloin kattiloita rumpuja varten, milloin juotavaa ja milloin toivomassa, että piirakan taikinaa ei kokonaan käytettäisi leivontaan. Pienemmän nenä vuotaa ja posket punoittavat aamulla alkaneesta lämpöilystä. Ei ihmekään. Kun on aloittanut kahden viikon sisällä uudessa koulussa, jalkapallojoukkueessa ja Suomi-koulussa, on uutta pöpökantaa tarjolla yllin kyllin. Neljän tunnin päiväunet (! = Kipeä on) piristivät kuopusta selvästi, mutta naapuriin järjestämiin grilli-istujaisiin mentäisiin kuitenkin taudin takia vajaamiehityksellä. Naapuri pyysi tuomaan jotain suomalaista herkkua, mikä selittää rouvan keskittyneen ilmeen piirakkareseptin äärellä ja jääkaapissa tekeytyvän graavikalan.
Ulkona on 86 F eli noin 30 celsiusasteen helteinen sunnuntai, mikä on alueelle hyvin tyypillinen loppukesän keli. Sateet tulevat kuulemma ryppäänä vasta myöhemmin talvella. Nyt voi vielä turvallisin mielin jättää ulkokalusteisiin pehmusteet tai vaikka pyykit ulos kuivumaan – ovat 100 % takuukuivia aamulla. Ikkunasta pilkottavan takapihan muutamat kasvit ovat kuivuudesta huolimatta kuin tropiikista, eikä naapurustosta löydy yhtään ruskeaksi palanutta nurmikkoa, kiitos kasteluautomaattien. Vuokraemännän kiiltävälehtiset pensaat, puut ja kukat saavat suihkunsa joka aamu ajastettuna tasan kello seitsemän.
Pihalla lehahtelee perhosia, mystisiä, tikan kokoisia lintuja, joiden ”merkistä” nainen on päättänyt joku päivä selvää, sekä mm. söpöjä kolibreja. Tänäkin iltana tulisi olemaan sysipimeää, mikä toisi tähdet niitä fanittavien ihastukseksi esiin. On muuten vinkeä tunne seistä tummassa illassa, paljain jaloin kuuman päivän lämmittämien kivilaattojen päällä, heinäsirkkojen sirittäessä, pää kenossa taivasta kohden. Tähdet ovat ihania, pieniä kimaltelevia timantteja ja muistuttavat kaikista rakkaista Suomessa, jotka ovat saman taivaan alla. Pari tasaisesti etenevää ”tähteä” muistuttavat myös tulevan joulun reissusta kohti Helsinki-Vantaata. Mahtavaa päästä sitten käymään kotona, ensimmäisen täällä vietetyn syksyn jälkeen!
Mutta takaisin sunnuntai-iltapäivään ja leivontaprojektiin. Leipuri huomaa joutuvansa jälleen soveltamaan reseptiä. Kermaviilitäytteeseen löytyy vain kolme kananmunaa tarvitun neljän sijasta. Ja onko muuten ostettu nekka ”sour creamia” tarkkaan ottaen kermaviiliä vai ranskankermaa? Paikallinen leivinpaperi, wax paper ei ole tarpeeksi leveää peittämään vuokaa, mutta kun ”close enough”-huokauksesta on tullut jo punainen lanka koko projektille, näillä mennään ja piirakka päätyy uuniin.
Leipomisen taustalla soi Mama´s and the Papasin Spotify-lista. Biisien tarmokas tamburiini ja nuorten ihmisten joskus 60-70-luvuilla porukassa fiilistelemät kappaleet vievät ajatukset arvailemaan minkälaista meininki on ollut hippien kultavuosina. Kuvien kukkamekot, sinapinväriset sammarit, mustat silmänrajaukset, luonnonkiharat hiukset ennen suoristimia tallennettiin sellaisinaan kauan ennen selfietikkuja ja filttereitä. Kuva oli – sitten parin viikon kehityksen jälkeen – se mikä oli. 80-luvulla syntynyt ei voi kuin arvailla vapaus ilman jatkuvasti tavoitettavaksi tekeviä luureja on tuntunut. ”..Live your life exactly as you please”, toistuu bändin Mansions-nimisen biisin loppukaneetissa. Ei voi väittää vastaan. Joidenkin lyriikoiden viisaus kestää vuosikymmenet.
”And cut!” Se oli siinä. Tuskin Tarantino tarttuisi tähän käsikirjoitukseen, mutta ehkä tuosta saisi pienen pätkän vaikkapa Hihna247-ohjelman kylkeen. Paljastetaan vielä, että piirakka jäi arvatenkin löysäksi, mutta hyötyi valtavasti hatusta heitetyllä lisäajalla uunissa. Näin postuumisti leivontapäivän tarinaa päivittäessä tietää jo kertoa, että jopa tällainen kymmenessä kohdassa sovellettu versio oli maistunut yllättävänkin hyvin paikallisille grilli-illan viettäjille.
Tällaista tällä kertaa! Ehkäpä seuraava lokikirjan merkintä aikaisemmin kuin kolmen viikon päästä. Paljon on tuumailtavaa (Trader Joeen syttyneen ihastuksen lisäksi), mm. mitä kaikkea uutta ja jännää amerikkalainen peruskoulu on tuonut tullessaan. Palataan taas,
t. Eeva
