Kun kalenteri tyhjeni kerrasta
Terkut tältä puolen maailmaa,
Corona-virus taitaa olla päivän puheenaihe, joten pienet päivitykset tästä täältäkin.
Viime maanantaina ei olisi vielä uskonut minkälainen viikko tuleekaan. Nyt muutaman päivän aikana kalenterista on pyyhkiytynyt yksi koko perheen reissu NHL-peliin, lapsilla kahden viikon futisharjoitukset, Mikolla Uuden-Seelannin matka ja InFlamesin keikka, siskoni perheen vierailu tänne meille (yääää, ehdottomasti suurin pettymys) ja tänään tuli koululta viestiä, että maanantaista alkaen koulut ovat kaksi viikkoa suljettuina.
Eli ihan samanlaisia kuulumisia varmasti kuin kaikkialla muuallakin, kun koko maailma pistetään hetkeksi paussille. Ja jos menojen peruuntumista miettii, voi vaan kuvitella ketutuskäyrää, jos olisi vaikka joutunut siirtämään häitään tai jotain ihanaa maailmanympärysmatkaa, jota varten olisi vuosia säästänyt ja nyt olisi jo ollut tekemässä lähtöä lentokentälle. Onneksi suurin osa odotetuista menoista vaan siirtyy, eikä jää kokonaan väliin. Terveys on tärkeintä ja tämä fakta ei kyllä millään laimene, vaikka kuinka samaa toistellaan joka tuutista.
Memegeneraattorit käyvät kuumana kansainvälisesti. Ehdin vähän hymähdellä jo itsekin noille Jenkeistä Suomeenkin välitetyille markettien ”maailmanlopunmeininki”-kuville, kun keskiviikkona sai kuitenkin vielä käydä kaupassa aivan normaaliin tapaan. Eilen oli sitten paniikki konkretisoitunut myös omassa lähimarketissa. Parkkipaikka oli tietysti tupaten täynnä ja autojen letka ajoi rinkiä ympäriinsä, kaikki etsimässä aarteiden aarretta eli tyhjää ruutua. Kaikki kärryt olivat käytössä, joten lähdin ostoskorin kanssa pujottelemaan ihmisjonojen välistä, ihan vaan huomatakseni että niillä kärryillä ei olisi muuten päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan.
Tuntui aika silmiinpistävältä kulkea yhden korin kanssa, kun muilla oli kärryt kukkuroilleen täynnä riisiä, pastaa ja purkkiruokaa. Ja tietysti sitä vessapaperia. Ymmärrän parin viikon tarpeiden hamstrauksen, jos asuu vaikka kaukana lähimmästä taajamasta ja miettii mahdollista karanteeniuhkaa. Mutta ainakin täällä kotiinkuljetus- ja kauppakassipalvelut ovat olleet jo vuosia keskeinen osa bisneksiä ja on vaikeaa kuvitella tilannetta, että logistiikkaa oltaisiin heti viheltämässä seis.
Sen lisäksi mikään jakeluketju ei ole antanut ymmärtää, että ruoantuotanto – tai vessapaperinkaan – olisi missään vaiheessa loppumassa..Vaan eipä tästä päivän aiheesta enempää, onneksi kauppoihin tulee joka päivä täytettä lisää niin tuskin kukaan jää ihan ilman vaikka jotkut piilottavatkin komeroon jemmoja, joilla pärjäisi jouluun asti. Ja toivottavasti väki sitten syö oikeasti nuo kaikki sadat hamstratut purkkikeitot, ettei sitten vaan heitettäisi menemään jos ei pahin skenaario iskekään.
Ensi viikolla pojat pääsevät siis etäopiskelu-meininkeihin. Opettajat tsekkailivat jo aiemmin viikolla, että kaikilta löytyy kotoa tietokone ja nettiyhteys, ekaluokkalaisen repusta löytyi iso pino tehtäviä, joihin ”ei saa vielä koskea” -vaikka kuinka houkuttelisi. En ole varmaan ainoa vanhempi, joka miettii mitä ihmettä tehdä kotona kaksi viikkoa kahden terveen (onneksi tietysti) eli erittäin virkeän marakatin kanssa, kun juuri mihinkään ei voi mennä.
Epävirallista supatusta on, että koulutauko saattaa kestää todellisuudessa 4-6 viikkoa, jos tauko venytetään huhtikuun alussa olevan spring breakin yli. Jännä nähdä! Tiedostan myös, että tällaisella työluvattomalla lasten pidempi kotona olo on ihan eri projekti kuin perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät päivätöissä. Toivottavasti työnantajilta löytyy joustoa & etätyömahdollisuus kaikille sitä nyt tarvitsevalle.
Mitä puuhata sitten kotona? (Jos lasten opettajat jostain syystä lukee tätä Google translatorin avulla niin alleviivaan, että niitä kouluhommia tietysti ensisijaisesti). Tehtävät antavat vähäksi aikaa tekemistä, mutta muuten voikin olla tuumattavaa, kun ei sitä pleikan ja telkkarin äärellä oloa ei viitsi päästää ihan käsistä. Futista tulee sitten harrastettua varmasti omaehtoisesti ja varmasti aivan ”ihanan elämyksellistä” luonto-tuputusta on myös tarjolla äipän suunnalta.
Unot ja shakkilaudat tulevat varmaan myös kovaan käyttöön (ja tarkoittaa myös varmasti lattialle viskottuja nappuloita, sitä hyvää häviämistä vähän hiotaan vielä..) Eräs tuttu kertoi, että aikoo lisääntyneen kotoilun myötä ottaa lapsia mukaan keittiöön ja opettaa heitä tekemään ruokaa, joten voisi olla hyvä idea opetella nyt uusia taitoja itse kukin. Itsellä loppui juuri yksi verkkokurssi ja toinen, intensiivisempi hyvinkin vaiheessa, joten jos lapset malttavat samanaikaisesti keskittyä koulujuttuihin voi sitten itsekin avata opiskelulinjat.
Ja tottakai ”Netflix & chill”-löhöilyt nousee arvoon arvaamattomaan. Löysin juuri MeNaisten feedissään suositteleman Love is Blindin ja koukutuin heti! Harmi kun tästä ei ole koko perheelle iloa, mutta ”sitten kun lamppu sammuu..” saattaa rouva istahtaa tämän äärelle tänäkin iltana. Valitettavasti ei gluteenin takia Corona kädessä, olisi ollut ilo tukea syrjintää kokenutta panimoa. Mutta onneksi kaupassa moni muu oli näyttänyt löytävän tilaisuuden tarjota yhtiölle empatiaa.
Mutta eipä täältä tämän kummempia tällä kertaa. Terveisiä, terveyttä ja malttia joka tupaan. Toivotaan todella, että toimet purevat ja mahdollisimman moni pysyy taudinuhasta huolimatta tolpillaan.
Terkuin Eeva
