Matkalaukkuelämää

Hello from the other side..

Tai ainakin yläkerrasta käsin, missä olemme nyt evakossa. Talon alakerrassa sijaitseva vuokra-asuntomme on nyt jonkin aikaa remontissa. Viikko sitten imuroidessani kämppää, ihmettelin mikä kumma roska tuonne kulmaan on juuttunut. Pari kertaa piti siristellä silmiä, ennekuin tajusin että pari sientähän ne siinä vierekkäin toljottaa. Ei muuta kuin yhteyttä vuokranantajaan.

Sen jälkeen onkin menty kuin pikakelauksella eteenpäin. Meillä on onneksi ihana ja vastuullinen vuokraemäntä, joka otti tilanteen heti vakavasti.  Hetkessä paikalla oli kuntotarkastaja, joka löysi kosteutta ko. seinän vierestä sienien kasvupaikan vierestä, sekä myös muutamasta muusta kohtaa, lattian alta. Täytyy myöntää, että viime kesäinen Suomen kodin tyhjennys tuli elävästi mieleen, kun pikamuutimme tavaramme taas matkalaukkuihin ja laatikoihin. Tällä kertaa aikaa oli tosin parin viikon sijasta yksi päivä, sillä halusimme tietysti pikaisesti pois alta, jos asunnossa olisikin epäterveellistä hengitellä. Väliaikaismajoitus löytyi onneksi hyvin läheltä, tästä vuokraemäntämme luota, jossa hänellä on onneksi tyhjillään pari vierashuonetta.

Vuokra-asuntomme laminaattilattia-osuus on nyt poistettu ja dumpattu kaatopaikalle. Alakerrassa on nyt aika villin näköistä, pintojen kuivattelun ollessa vaiheessa. Toivomme kovasti, että pääsemme kämppään korjausten jälkeen takaisin, mutta seuraavat askeleet otetaan vasta kosteusmittaajaan tekemien analyysien jälkeen.

Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, ettei ole oikein edes ehtinyt miettiä fiiliksiä, mutta jos positiivisesti ajattelee niin onneksi sieni tuli kertomaan jonkin olevan vialla. Kämpässä ei kenenkään mielestä haise kummalliselle, emmekä ole sairastelleet paria normaalilta vaikuttaneita lenssuja enempää. Vasta kun sieni oli ollut esillä pari päivää, huomasin että pakkaushommissa alkoi tuntua kummaa painetta rinnassa, joten ehkäpä löydös tuli esille juuri kreivin aikaan. (välihuomio: Oli pakko googlettaa tuo outo ”kreivin aikaan” -sanonta ja liittyy kuulemma 1600 luvulla eläneeseen kreivi Pietari Braheen, jonka aikana elettiin uudistusten ja edistyksen aikaa. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta löytyy lisätriviaa kiinnostuneille).

Kieltämättä tässä huomaa miettivänsä jonkin verran ”mitä jos”-skenaarioita. Aivoissa surraa koko ajan, että mitä jos alakertaan ei voi enää muuttaa, mitä jos ei löydetä lähistöltä läheltä uutta kotia, mitä jos pojat joutuvat vaihtamaan koulua, juuri kun ehtivät sopeutua tähän jne jne..tuumauksia. Mutta uskon kuitenkin että kaikki selviää ja meillä säilyy / löytyy katto pään päällä jossain jatkossakin.

Ja sitten kun löytyy, tai toivottavasti pääsemme muuttamaan tuonne takaisin, täytyy yrittää tulla toimeen ilman näitä vuokraemännän kotoa löytyviä ihania pikku mukavuustekijöitä. Vielä jokin aika sitten olisin saattanut ajatella nämä turhuuksina, mutta nyt voi olla enempää rakastunut pyyhkeenlämmittimeen (aah mikä fiilis käpertyä kuumaan pyyhkeeseen, kun yleensä hampaat kalisee suihkun jälkeen vilpoisassa kylppärissä), Amazonin Alexaan, ajastettuun kahvinkeittimeen ja moottorisänkyyn. Vuokraemäntä myös tuo pojille jatkuvasti pullia ja keksejä, sekä etsi heille salamannopeasti kaapelikanavat, josta katsovat Sponge Bobia ekana aamulla ja illalla vikana. Joten ei meillä tässä -juuri tällä hetkellä- mikään hätää ole. 😉 Asiat selviää kyllä.

Jännä muuten tässäkin, miten nopeasti jälkikasvu sopeutuu aina hetkessä uuteen. Vaikka yrittää kuinka heille muistuttaa, että nyt ollaan kylässä ja toisen kodissa, niin hyvin äkkiä on vieraskoreus kadonnut. Paini raikaa vuokraemännän olkkarissa ja huppareita sukkia, piirustusvihkoja, kuulokkeita ym. löytyy sieltä täältä ihan samaan tapaan kun kotona olisivat.

Viikonloppuna oli mukava lähteä kämpän ulkopuolelle miettimään jotain ihan muuta. Kalifornian tammikuu ei tällä hetkellä varsinaisesti houkuttele lähtemään rannoille tai vuorille, sillä tuuli on välillä todella kylmää. Lämpimimpiä kelejä odotellessa oli hyvä keksiä jotain sisäpuuhaa. Kävimme sunnuntaina San Franciscon ”Heurekassa”, Exploratoriumissa, josta olimme kuulleet paljon suosituksia. Eikä turhaan! Embarcaderon satamassa, Pier 15-17:ssa sijaitsevaa tiedemuseota on hehkutettu New York timesissa jopa yhdeksi keskisimmistä nykyajan tiedemuseoista. Museo onkin täynnä virikkeitä heti sisääntuloaulasta alkaen. Talletuslokerot ovat soittimia ja heti vessajonossa voi päästä ihmettelemään ensimmäisiä optisia illuusioita.

Varsinainen näyttely sisälsi erilaisia fysiikan, matematiikan, sosiaalitieteiden, kemian kokoonpanoja, joita suurinta osaa pääsi Heurekan tavoin itse kokeilemaan. Moni häkkyrä oli hyvin visuaalinen ja lapset nauttivat kun saivat aikaan erilaisia rakennelmia, valoja tai pyöritystä. Itselleni mielenkiintoisimpia olivat nuo sosiaalipuolen ”kojeet”, joissa mm. testattiin kuinka hyvin nauru tai haukotus tarttuu. Kaiken kaikkiaan aivot saivat niin paljon virikkeitä, että illalla koko porukka oli ihan tattis-kamaa. Voin lämpimästi suositella paikkaa kaikille San Franciscossa kävijöille, varmasti löytyy jotain kaikille iästä huolimatta.

Mutta eipä tässä tällä kertaa tämän kummempia. Nyt kun on saatu näppäimet ja näpit lämpimiksi, suuntaan katsomaan olisiko juuri aloittamallani kirjoituskurssilla tullut uusi viikkotehtävä. Huomaa aiheen olevan mieleistä kun yrittää kärkkyä läksyjä etukäteen.. :D

Palataan! t. Eeva