Suomen loma & Karibian detour

Heissan,

Pitkästä aikaa tuli mieleen kaivaa lokikirja pölyttymästä, kastaa kursori musteeseen ja kääntää puhdas blogisivu vuoden 2021 puolelle.

Muistaakseni viimeinen merkintä koski syksyn lähestyvää Halloweenia ja USA:n presidentinvaaleja, joista toinen tarjoili treatseja ja toinen meinasi jäädä loputtomien tricksien puolelle. Nyt postuumisti tuumaillessa on jo maltillinen verenpaine molemmista teemoista. Lapset saivat pukeutua örkeiksi ja asiaankuuluvat karkit jaettiin tänä vuonna mm. paineilmalla toimivien puhallusputkien kautta (oon kehunut meidän luovia naapureita ennenkin, mutta nyt alkaa jo adjektiivit loppua) sekä pyykkinaruilla, josta jokainen sai käydä noukkimassa omansa ilman lähikontaktia.

Ja niin kuin kaikki nyt jo tietävät, Jenkkilään saatiin myös vaalitulos ja ennen kaikkea mandaatti demokratian merkitykselle. Tästä on hyvä jatkaa.

Itse jatkoimme loppuvuodesta kohti kotimaata. Koronatilanteen takia kesän Suomen reissu jäi väliin ja aloimme syksyn edetessä tuumata, että vuoden ero lasten isovanhemmista, muista perheenjäsenistä ja ystävistä on tarpeeksi hyvä syy lähteä yrittämään reissua. Ihan simppeliä tämä covid-ajan matkustaminen ei toki ole, kun miettii peruttuja lentoja, niiden korvausten selvittelyjä & odottelua, Jenkkilän tavaroiden ja auton varastointia, testauksia, karanteeneja ja karanteenimajoituksia, mutta oli se sen arvoista.

Maakohtaiset matkustusrajoitukset muuttuivat marraskuussa(kin) lähes päivittäin ja pieni jännäys oli siiinä, jäädäänkö jonkin välietapin lentokentälle jumiin, jos tuleekin jokin säädös johon emme olleet ehtiä varautua. Kaksi aikuista nyt tietysti nukkuu vaikka lentokentällä yön tai pari, mutta lasten kanssa ei viitsinyt kovin eksoottiseen nomad-elämään heittäytyä. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme testien ja karanteenin jälkeen nauttimaan rakkaiden perheenjäsenten (huom. koira) seurasta, näkemään muutamia ystäviä, saunomaan, syömään kauan kaivattuja Suomi-herkkuja ja ulkoilemaan PALJON ihanassa vanhan ajan talvisäässä.

Good to be home

Tähän väliin on pakko sanoa, kuinka lämmittävältä tuntuu, että meillä on olemassa turvaverkko, joka auttaa parhaansa mukaan tällaisia autottomia ja asunnottomia kyläilijöitä. Siskoni ja hänen miehensä mm. lainasivat meille toista autoaan melkein kahdeksi kuukaudeksi ja toivat sen jopa lentokentälle meitä odottamaan! Autossa oli odottamassa ihanan karvakuonomme lisäksi Mikon siskon puolelta saatu modeemi, että etätyöskentely-ja koulu onnistui karanteenimökillä sekä ruokakasseja, herkkuja ja meidän porukoiden vintiltä kaivettuja talvivaatteita. Paluupäivän lämmin fiilis ei kyllä heti unohdu, vaikka emme saaneetkaan tuolloin hypätä ketään halaamaan. Toivottavasti joku päivä pystyy tekemään perheenjäsenille yhtä kokonaisvaltaisesti jeesaavan vastapalveluksen.

Päätimme olla Suomessa suosiolla ajan kanssa, että karanteenin jälkeen ei tarvitsisi heti suunnata takaisin. Mikolla oli tietysti omat haasteensa työrytmin kanssa, kun Kalifornian aikavyöhykkeen mukaisesti Teams-kokouksia oli reippaasti puolen yön jälkeenkin. Lasten kanssa teimme etäkouluhommia oman tahdin mukaan ja pojat osallistuivat kumpikin oman luokkansa Morning meetingiin kaksi kertaa viikossa, jotta sosiaalinen yhteys koulukavereihin säilyy.

Lasten opettajat ovat olleet mahtavan ymmärtäväisiä ja joustavia kotimaan visiittimme suhteen, vaikka pelkäsin jossain kohtaa, voiko koulupaikka olla vaarassa näin pitkän poissaolon jälkeen. Toisaalta, siellä monet paikalliset perheet ovat päättäneet pitää lapsensa pois lähiopetuksesta koko 2021 kevään loppuun asti, joten alueella on tällä hetkellä normaalia tarjota edelleen etäkoulumahdollisuuksia.

Meidän tapauksessamme opiskelu on aikaeron takia ollut hyvin itsenäistä – mikä on luonut pieniä henkisiä paineita eräälle kotiopettajalle: olenko muistanut ja osannut jeesata kaikessa niin, että olisivat sitten pysyneet kaikessa tarpeeksi hyvin mukana kun palaamme. Nyt viimeisten kuukausien aikana on kyllä tullut juteltua paljon vaalien ja koronan lisäksi paljon terveydestä, Suomesta ja suomalaisuudesta, verrattua kieli-, kulttuuri-ja aikaeroja, puhuttu siitä miten usein epäselviltäkin tuntuvat tilanteet kyllä oikenevat kun ottaa asian kerrallaan..Eli eiköhän tässä jonkinlaista yhteiskunnallista perehdytystä käytännön kautta ole tullut ihan itsestään, vaikka koulunkäynti ei ole ollut nyt niin tiivistä kuin normaalisti.

”Ja taas me mennään, kauas jostain kauas jonnekin..”

Niin ja se paluu Suomesta takaisin. Kuuluisan australialaisen bändin biisiä siteeraten ”..I tell you folks, it’s harder than it looks..”. Aluperin suunnitelmana oli olla takaisin Kaliforniassa helmikuun alussa, niin kuin Mikko oli sopinut työnantajansa kanssa. Onneksi joustoa paluuaikatauluun kuitenkin löytyi, sillä toiveista huolimatta viime maaliskuussa alkaneissa matkustusrajoituksissa Yhdysvaltojen ja Euroopan ei ollut vieläkään helpotusta. Emme siis väliaikaisen oleskeluluvan omistavina saa vieläkään matkustaa suoraan Suomesta Usaan, vaan meidän täytyi löytää välietappi 14 vuorokaudeksi Schengen-alueen ulkopuolelta.

Kanada oli alkuun ykkösvaihtoehto, mutta heillä on samat matkustusrajoitukset kuin jenkeilläkin. Meksiko olisi ollut myös täydellinen ollessaan samalla aikavyöhykkeellä kuin Kalifornia, mutta maan vaikea koronatilanne ja sen kautta lisääntynyt rikollisuus mietitytti, joten päätimme vielä katsoa vaihtoehtoja. Paras (ja samalla i-h-a-n-i-n) vaihtoehto löytyi sitten täältä Karibianmereltä Barbadokselta: Erittäin tarkat toimenpiteet covidin kannalta, vain neljän tunnin aikaero Länsirannikolle ja sopivasti matkan varrella, melkeinpä liian täydellistä. :) Olin aina haaveillut Karibian matkasta, mutta en olisi ikinä uskonut että toive tulisi lähiaikoina toteen ja vieläpä ikään kuin koronatilanteen matkustusrajoitusten sivutuotteena.

Onneksi opiskelimme noita koronatilanteeseen liittyviä vaatimuksia etukäteen, jotka oli selitetty esimerkillisen selkeästi Barbadoksen terveysministeriön sivuilla. (UX kunnossa, katso täältä) 72 h ennen matkaa tehty negatiivinen testi on varmasti jo yleiskäytäntö moneen maahan, mutta tänne täytyi lisäksi tehdä ennakkomatkustusilmoitus, varata karanteenia varten majoitus terveysministeriön hyväksymästä paikasta ja ladata valmiiksi äppi, jolla maahantulijan kulkemista ja vointia sitten seurataan paikan päällä.

Seurantaranneke käteen ja karanteeniin

Perillä Bridgetownissa meitä odotti – paitsi pikaisesti pitkähihaiset reppuihin siirtävä +29 asteen tuulahdus-, mutta myös vaikuttavan kokoinen tiimi ystävällisiä, virkailijoita, joille sitten esiteltiin vuoron perään passeja, koronatestiä, ladattua äppiä ja matkustajien lämpötilaa. Saimme käsiin välittömästi punaiset rannekkeet, joilla infotaan meidän tulevan korkean koronariskin maasta (en edes tajunnut aiemmin Suomen kuuluvan tähän joukkoon), sekä valkoiset seurantarannekkeet, joilla sijaintiamme &terveydentilaamme valvotaan.

Kaikki pisteet Barbadokselle: tuli heti vahvistus siitä, että olimme valinneet oikean välietapin, eikä koronan kanssa ”suositella” ohjeistuksia, vaan määräykset ovat enemmänkin joko tai-tyylillä laadittu. Ymmärrän tämän hyvin pienen saaren näkökulmasta, jossa matkailu on merkittävä elinkeino, mutta vähäisten sairaalapaikkojen riittäminen halutaan turvata. Samaan aikaan kun saarta brändätään loistavana korona-ajan etätyöpaikkana, kerrotaan, kuinka visiitti tehdään turvallisesti & vastuullisesti.

Onneksi karanteenihotelli on erittäin kauniilla paikalla eli saamme edes ihastella maisemia, vaikkemme vielä pääse mihinkään tutustumaan. Kämpässä on pari huonetta sekä parveke, joten koulu-ja työpäivät saadaan hoidettua niin, että kaikki saavat omaa rauhaa. Karanteenissa ollessakin ilmoitamme aikuisten lämpötilat äppiin kaksi kertaa päivässä. Tämän lisäksi vointiamme on kyselty viranomaisten taholta soittamalla huoneeseen ja on kuulemma mahdollista, että joku tulee varmistamaan paikan päälle asti, ettei kukaan pode salaa oireita ilmoittamatta niistä.

Kävimme eilen toisissa testeissä (luonnollisesti terveysviranomaisten hyväksymällä taksilla) ja nyt odottelemme tuloksia, joista riippuu milloin saamme poistua huoneesta. Testeissä saimme muuten huomata, että vaikka korona-protokolla on jämpti, rento karibialainen aikakäsitys voi tarkoittaa myös sitä, että kello yhdeksän ajanvaraus ei välttämättä tarkoita mitään ja se sama aika onkin annettu n. 40:lle muullekin karanteenilaiselle. Saa nähdä siis kuinka hyvin ”You´ll get the results in 24-48 hours” pitää kutinsa. Mutta nyt juuri ei ole kiire mihinkään eikä seuraavaa lentoakaan ostettu, ehkäpä rento elämäntapa tarttuu pikkuhiljaa kellon kanssa eläviin pohjoismaalaisiin.

Rommin ja roti-rullien maassa

Täytyy muuten tunnustaa, etten tiennyt huikean kauniista Barbadoksesta juuri mitään ennen tänne tuloa. Karibialla matkustanut kaverini tiesi kertoa, että kaikki alueen saaret väittävät rommin olevan kotoisin juuri heiltä, eikä Barbados tee tähän poikkeusta. Tässä pari pientä detaljia saaresta, joita olemme tähän mennessä oppineet:

– Barbados on entinen Brittien siirtomaa, joka kuuluu tietysti kielessä, mutta näkyy mm. vasemmanpuoleisena liikenteenä, kriketin suosiona ja viikonloppujen laukkakisoina. Saari itsenäistyi v. 1966, mutta Queen Elizabeth II on edelleen Barbadoksen näennäinen valtionpäämies vielä vuoden 2021 marraskuuhun asti.

– Perimätiedon mukaan saaren nimi tulee nimestä ”Los Barbados” = ”parrakkaat”, eli Mikko sopii tänne hyvin. Olisi hauska soveltaa tähän merirosvotarinoita ja miettiä kuinka saari olisi ollut täynnä parrakkaita piraatteja, mutta nimen antanut portugalilaiskapteeni tarkoittikin kuulemma saaren viikunapuita, joista roikkunut naava muistutti partaa.

– Saari on yhtä lilliputti, kuin se näyttää olevan kartallakin:  Pohjoisesta 32 km etelään on suurinpiirtein samanlainen matka kuin Kangasalta Ylöjärvelle eikä 23 kilometrin leveyssuunnassakaan kauaa tarvitse ajella laidalta laidalle.

– Barbados on kätevästi pahimman hurrikaanivyöhykkeen itäpuolella, eikä jäänyt kunnon myterin alle vuoden 1955 jälkeen.

– Barbadosilaiset sanovat itseään bajanilaisiksi ja kotisaaren nimi on ”Bim”.

– Fun fact: Maastokuvioiset vaatteet kielletty kaikilta muilta paitsi sotilasväeltä. Onneksi luimme tästä ennakkoon, sillä mitäpä muuta meidän esiteineillä onkaan kuin maastokuvioista hupparia, reppua ja muuta tekstiiliä. Nämä jätettiin varmuuden vuoksi Suomeen

– Paikallisuutta edustaa rommin ja sokerin lisäksi mm. roti-nimiset rullat, jotka muistuttavat tortillan ja pitaleivän välimuotoa. Tilasimme näitä kuljetuksena hotellihuoneeseen, mutta ”100 % boneless chicken rotia” emme kuitenkaan äänestä jatkoon. Rulla ei vastannut ihan nimeään, sillä sisällä oli niin paljon luita, että kolina kävi. Onneksi tämä huomattiin ajoissa ja esikoiselle keksittiin turvallisempaa syötävää.

– Hämärän tullen ulkona alueella alkaa hiljalleen levitä kummallinen, korkea ääni, kun viheltävät sammakot aloittavat yökonsertin. Ääni kuulostaa ihan siltä, että lähellä pyörisi joku vikisevä metallinen rengas tai joku rullaisi huonosti liikkuvaa esirippua. Ensimmäisenä iltana teki mieli soittaa respaan, kun oli matkustanut pitkän matkan ja luuli, että ääni tuli jostain koneesta. :D Onneksi tuli sitten selvitettyä äänenlähdettä oma-aloitteisesti ennenkuin viihdytti hotellin väkeä.

Tällaisia tunnelmia reissupäiväkirjaan tällä hetkellä. Oli haikeaa lähteä Suomesta, mutta onneksi yhteydet pysyvät yllä ja olemme kiitollisia siitä, että saimme viettää perheiden luona näinkin monta viikkoa. Niin kuin sanoin aiemmin, en olisi ikinä uskonut, että Kaliforniaan palataan tätä reittiä, mutta näin se elämä yllättää. Saa nähdä milloin olemme sitten perillä Usa:ssa, nyt kun matkustusrajoitukset elävät vähän väliä. Toki sellainenkin ajatus on käynyt mielessä, että olisiko se nyt sitten suuri onnettomuus, jos täällä ollaankin hieman paria viikkoa kauemmin..”Kun on tälle tielle lähtenyt, tää täytyy hamaan asti katsastaa..”

Palataan asiaan ja katsotaan miten alkanut vuosi jatkuu tästä eteenpäin.

Terveyttä, myötätuulta ja kaikkea hyvää joka maailmankolkkaan,

Eeva