Taviksen kauneudenhoitoa Jenkki-twistillä osa 1

Seuraa pari taviksen kauneudenhoitoon liittyvää postausta – ja nyt kun täällä ollaan, paikallisten kokemusten kautta tietenkin.

Täytyy myöntää, että tuntuu melkein syylliseltä. Ikään kuin olisi ängennyt varpaansa jonkun muun tennareihin, koska ei itsellä ei ole kosmetologin, kampaajan, saati sitten tyyliin keskittyneen bloggarin kokemusta & näkemystä. Mutta koska suurin osa hiusten, ihonhoidon ja terveellisen syömisen kanssa temppuilevia lienee meitä tavallisia tallaajia, taidan jättää anteeksipyytelyt & disclaimerit nyt tähän.

Luulen, etten malta kirjoittaa tästä(kään) kovin lyhyesti, joten keskitytään tässä postauksessa hiustenhoitokokemuksiin ja muita aihepiirin tuumailuja seuraa sitten myöhemmin.

Harvoin tapaa ketään, joka julistaisi, että hänellä on maailman helppohoitoisin ja ihanin hiuslaatu. Sehän on se tavallinen tarina: luonnonkiharoilla varustettu haaveilee keratiinisuoristuksista ja piikkisuoralla laadulla varustettu oli varmasti ensimmäinen, joka sinnikkäimmin pyrki soveltamaan Curly Girl-metodia omaan päähän. Olen ehdottomasti mukana kunniajäsenenä siinä porukassa, joka manaa omaa hiustyyppiään. Itselläni on luonnostaan taipuvainen, hieman karhea, paksu, nopeasti rasvoittuva ja vielä päälle itse aiheutettuna nyt kuiva ja käsitelty tupee.

Elämässä olisi helpointa hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Joskus se asia on niinkin pikkuruinen kuin laineille sinnikkäästi jäävät hiukset. Sen sijaan, että ostaisin kiharaa tukevia tuotteita, föönään ja muotoilen hiuksia suoriksi, ostan lämpösuojatuotteita ja sitten unohdan käyttää niitä. Rakastan myös tulikuumia suihkuja, enkä malta antaa sitä viileää loppusilausta, mistä hiuksen pinta kuulemma pitäisi. Eli peiliin saa katsoa – kirjaimellisesti – kun hiukset janoavat kosteutusta, freesimpää väriä ja varmasti myös reipasta saksimista.

Suomessa kävin kampaajalla noin kolmen kuukauden välein. Pidän erityisesti balayage-värjäyksistä ja vivahteikkaista raidotuksista. Luulin silloin, että 150 euroa olisi arvokas kampaajakäynti. How wrong I was..San Franciscohan on mukana maailman TOP 3 kalliimpien kaupunkien joukossa, eikä täällä sivukylillä ole tilanne yhtään parempi. Olen yrittänyt googlettaa hyvää ”diiliä”, mutta esimerkiksi koko pään balayage värjäykset ovat sitkeästi haarukassa 250-350 dollaria (eli lähes sama euroina). Auts!

Tähän tulee muuten tietysti tippi päälle, mikä on 11-20 prosenttia, usein suosittelevat 15 %:a. Eli kilpailuttaminen kannattaa ja ehkä kotivärjäyskin, jos siihen riittäisi taitoja. Ensimmäisen kerran kun kävin täällä kampaajalla (Grouponin tarjous, todellakin) olin ihan h-moilasena kun kysyivät paljonko haluaisin tipata? Täällä ollaan oltu jo yli puoli vuotta, mutta edelleenkin tuo aina särähtää korvaan, kun hinnastonmukaisen palvelun päälle pyydetään ylimääräistä rahaa. Ymmärrän kyllä, kuinka se on paikallisilla matalapalkka-aloilla hyvin keskeinen osa tienestejä ja haluan tekijöitä toki tukea. Vaan eiköhän tähän totu joskus! Tai ainakin sitten maksaa myöhemmin kiitollisena sen Suomen 150 euroa, joka on tasan se sovittu summa, eikä +15 prossaa päälle.

Varsinaiset käynnit Jenkki-kampaamoissa ovat kyllä sujuneet mukavasti. Itse olen kampaajalla hyvin tyytyväinen, jos saan hiusten freesaamisen ohella lukea lehteä rauhassa ja tähän vielä kahvikupillisenkin seuraksi. Näin ollen jännittikin, onnistuuko moinen itsekseen chillailu täällä small talkin luvatussa maassa! Onneksi ovat olleet ammattilaisia, lukeneet asiakasta ja muutaman normaali alkukuulumisten jälkeen saan syventyä rauhassa lehteen / kirjaan. Ja kahvia on tarjottu lähes aina, joten palvelu on ollut kyllä hyvää.

Ainoa poikkeus oli viime syksynä ”pikaparturissa” missä käytimme jätkiä hiustenleikkuussa. Kysyin, voisiko hän kuopuksen parturoinnin jälkeen leikata minulta ihan vaan pahimmat kaksihaaraiset pois. Hädin tuskin ehdin istua penkkiin, kun kampaaja alkoi kailottaa koko paikan kuullen, kuinka latvani ovat ”aivan järkyttävässä kunnossa” ja että ”ainakin tämän verran täytyy ottaa, tai ei ole mitään järkeä leikata”. (Kuvittele tähän tiukka täti, jolla on puoli poninhäntää nyrkissään). Jos en olisi aivan jäätynyt tilanteesta, olisin noussut tuolista ja sanonut että unohdetaan koko juttu..Mutta olin niin yllättynyt paasauksesta, että sain vain mutistua, että otetaan nyt sitten sen verran mitä on ihan pakko. Ääks, inhoan huonoa palvelua ja tällaista asiakkaan häpäisemistä. Mutta näistä opitaan, ensi kerralla täytyy vähän googletella kokemuksia ennen kuin päästää jonkun saksia pitelevän turvaetäisyyden läpi. (enkä enää siis vie lapsiakaan ko. mestaan)

Mutta onneksi 9/10 pelkästään hyviä kokemuksia. Yleisesti eroa kotimaan kampaajakäynteihin on hintatason ohella palvelun spesifimpi tuotteistaminen. Jos varaa Suomessa värjäyspaketin, voi todennäköisesti olettaa, että kampaaja myös kuivaa hiukset ja ehkä tarjoutuu tekemään pienen stailauksenkin. Täällä blow dry on ihan oma tuotteensa ja maksaa approx 30 dollaria lisää. Olen pari kertaa päättänyt säästää edes tässä kohdin ja kuivatellut muiden asiakkaiden kanssa hiuksiani kampaamon ”self service”-osastolla. Väri toki näyttää yhtä kauniilta, mutta eihän se oma stailaus koskaan ammattilaisen kosketusta voita.

Tuotteistaminen voi olla myös kokonaisvaltaista ja koskea koko liikettä. Täällä on mm. 100 % värjäyksiin, täidenpoistoon (!) tai vain lapsiasiakkaiden palveluun keskittyviä kampaamoja. Itse kävin juuri eilen paikassa, mikä tekee vain värjäyksiä. En tiedä mikä idea siinäkin oli, koska latvani kaipaavat kyllä saksimista, mutta tällä hetkellä toivoin erityisesti freesausta hiusväriin ja heille sai ajan nopeasti. Palvelu oli hyvää, sain kahvia, lukea rauhassa kirjaani ja hiukset kiiltävät jälleen eli tässä on tyytyväinen asiakas.

Nyt vain täytyisi omaksua hiustenhoitorutiinit, jolla kiillon saisi pidettyä yllä. Kampaaja mainitsi, että suihkumme vesi saattaa olla ”hard water”-laatua eli sisältää mahdollisesti paljon mineraaleja. Näin ollen täytyisi ainakin löytää mineraalikertymiä poistava shampoo, jotta väri ei menisi heti tunkkaiseksi. Täsmätuote rasvoittuville hiuksille on myös hakusessa.

Kosmetiikkatuotteiden Tinderissä on monta ehdokasta ja olen swaipannut usein oikealle, mutta se juuri minun shampookseni tarkoitettu arkiputeli, ”the one and only” joka jättäisi hiukset kevyiksi, raikkaiksi ja kiiltäväksi edes kahdeksi päiväksi, mutta on vielä hakusessa. Etsintä jatkuu..

Mutta palataan asiaan myöhemmin. Seuraavassa postauksessa lisää ihonhoito ym. ”vanity” aiheista länsirannikon perspektiivistä käsin.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! t. Eeva