Jesper Holm
Noniiin jos sitten kertois mun työharjoittelupaikasta kun sain kamerankin raahattua mukaan!
Eli tän videon mä oon joskus tammikuussa linkittänytkin tänne. Jesper Holm on tanskalainen muotoilija, opiskellut Kööpenhaminassa ja aloittanut tän oman yrityksensä jo vuonna 1992. Suunnittelee siis kaikki tuotteet itse ja työllistää noin 4-5 puuseppää jotka näitä tuotteita tuottaa, minä oon nyt auttamassa heitä. Verstas sijaitsee Taastrupissa, 20 km Kööpenhaminan keskustasta. Löysin paikan kun huomasin että täällä oli ollut joku meidän koulusta vuonna 2008.
Jesper perheineen asuu tälläisella ihanalla maatilalla jonka vanha navettarakennus on täytetty puuntyöstökoneilla. Toisessa osassa rakennusta on showroom, meidän työntekijöiden taukotilat ja Jesperin toimisto.
Paikka on jotenkin tosi ”raaka” sillä tavalla ettei täällä ole mitään uutta tai modernia vaan täysin perinteinen puutyöverstas. Näettekö noi sohvan ja pöydän jalat? Ne on tehty viilulevystä, ihan älyttömän hienot!
Paikka on muutenkin mun mielestä jotenkin just mun tyylinen, oon aika landelta kotoisin ja musta on ihanaa tulla Köpiksen keskustan alueelta joka päivä rauhallisemmalle seudulle luonnon keskelle.
Neliön malliset boxit , Box reol, on Jesperin tunnetuin tuote ja niitä me väännetäänkin eniten kaiket päivät tuolla verstaalla. Oon päässyt nyt jo osallistumaan moniin työvaiheisiin, muunmoassa pintakäsittelemään, liimaamaan, ruuvaamaan ovia ja tiesmitä.
Halusin työkokemuksen just tälläisestä paikasta, vaikka tulevaisuudessa en aiokaan olla mikään puuseppä. Halusin vahvistaa mun käsityötaitoja, nähdä vähän sitä miten tälläinen paikka toimii ja tietää lisää huonekalujen valmistusprosessista. Oppii tässä myös tietämään tosi paljon erilaisista materiaaleista ja niiden käyttäytymisestä. Kaikki tälläinen on hyvää pohjaa esimerkiksi sisustusalalle. Jesper sanoi että saan myös auttaa sitä joidenkin suunnitelmien piirtämisessä ja esimerkiksi rakenteiden suunnittelussa.
Jos jonkun Jesperin tuotteista ottaisin kotiini niin tuon lampun! Niin hauska idea :)
Mielenkiintoisinta ja mulle inspiroivinta tässä työpaikassa on ehdottomasti Jesper itse. Mulla nyt on vähän tapana vetää kiksejä ihan yksinkertaisistakin asioista, mutta mun mielestä mies on ihan älyttömän mielenkiintoinen persoona, jotenkin tosi cool. Sitä on oikeastaan vähän vaikeeta selittää. Sellainen tosi hillitty ja vähäeleinen tyyppi mutta kuitenkin tosi ystävällinen, niinkun näette noissa videoissa, se on livenä täysin samanlainen. Sain heti tosi fiksun kuvan. Supertarkka työn tuloksesta ja keskittyy aina 100%, ois kiva saada itekin kehitettyä näitä ominaisuuksia. :D Tykkään myös ettei se lässytä mitään turhia vaan saa ihan muutamilla sanoilla tahtonsa läpi.
Jesperillä on tosi hyvä maku kaikessa ja se on muutenkin ihmisenä tosi karismaattinen, osaan kuvitella että on myös just sellainen ihminen joka ei pyytele anteeksi keneltäkään. Ja kertoohan se jotain että tyyppi asuu valkoisessa kartanossa missä on hevosia takapihalla ja tuottaa paikan päällä omia tuotteitaan, ehkä jokaisen muotoilijan unelmatilanne.
Mulla on hyvä fiilis olla tuolla töissä koska muhun suhtaudutaan niin hyvin. Jesper ei ole kokoajan verstaalla mutta kyselee jatkuvasti että onko mulla kaikki hyvin ja miltä työ tuntuu jne. Ihan esimerkkinä tänään mun piti auttaa kantamaan yhtä jättimäistä mdf-levyä joka painoi kuin synti, työkaveri kysyi että onko se mulle liian painava ja sanoin että hieman. Sitten toinen mies tuli vaan paikalle auttamaan ja hymyili iloisesti eikä ollut yhtään silleen että voi vitsi mikä neiti kun ei saa yhtä levyä kannettua :D Mua alkoi naurattaa ihan sairaasti kun katsoin vaan siinä vieressä sitä kantamista ja niin niitäkin. Yksi Samuel sanoo mulle varmaan 10 kertaa päivässä että ”Katarina don’t stress!”. Ja se tässä kaikessa onkin parasta kun mun ei tarvii oikeasti ottaa paineita mistään, voin sählätä ihan rauhassa kun oon kuitenkin vaan harjoittelija. Niin loistava tilanne. :D
Että joo , hyvän paikan oon onnistunut löytämään! En vois olla tyytyväisempi. Täällä on ollut tänään +20 astetta, Jesper heitti mut töiden jälkeen asemalle. Täällä tulee joka päivä sellaisia hyvälaatuisia ”Mitä vittua mun elämässä tapahtuu”-tunteita, ja yksi niistä oli istua siinä sen avoauton kyydissä, koira sylissä. Mua naurattaa vieläkin. :D
Tulipas tästä pitkä teksti! Mutta tää onkin nyt just niin iso asia mun elämässä :)
– Kata