Hetkiä

Oho toinen postaus jo tänään. Edelleenkin jaksaa ihmetyttää miten tulessa mä olen tän kirjoittamisen kanssa, en olis ikinä uskonut tätä palstaa aloittaessa että tekstiä tulis tämmöistä tahtia.

Nyt halusin vaan kirjoittaa ylös pari hetkeä tästä päivästä, koska pienet asiat kertoo aika usein isoja tarinoita. Ja ne myös unohtuu helpoiten.

Seisoin hyvin täydessä ruuhkabussissa kun joku puhelimeen puhuva bisnesmies kopautti vahingossa aika kovaa kyynärpäänsä mun hartiaan. En kiinnittänyt edes kamalasti siihen huomiota. Mies reagoi tähän hieraisemalla / silittämällä kohtaa ystävällisesti. Vähän vaikeaa keksiä tohon oikeaa sanamuotoa mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan 🙂 Ihan muina miehinä, samalla puhelimeen puhuen. Pieni mutta mun mielestä niin ihana ele, niin ystävällistä ihan tuntemattomalta ihmiseltä. Sarjassamme suomessa ei koskaan.

Kun tulin illemmalla pyykkituvasta, eräs pieni tanskalainen poika pyöräili sisäpihalla ja pyysi piipittävällä äänellä että voisinko avata pyörävajan oven. Voi miten ihanaa oli ymmärtää tanskaa 🙂 Lause meni jotenkin että Unskyld (anteeksi), skulle du öppna dörren, ei tietenkään noin ruotsiksi mutta tää kieli on niin lähellä ruotsia että tolta se kuulosti. On niin hauskaa joskus ymmärtää kokonaisia lauseita kaiken sen hassun ölinän keskeltä!

Mun oli pakko tulla kirjoittamaan nää koska haluan muistaa nämä vielä vuosienkin päästä.

Tää kuvaa todella hyvin munkin fiilikset  :D

– Kata