2012, minäkin!
Minäkin teen tälläisen yhteenvedon tästä vuodesta, näitä on kiva lukea jälkikäteen. Tää vuosi on sisältänyt paljon, paljon hyvää. Ehkä sen takia se on mennytkin niin älyttömällä vauhdilla. Tuntuu että äsken olis ollut viime uusivuosi. Kai se vaan menee niin että aikaa ei huomaa kun ei kokoaikaa odota tulevaisuutta vaan elää hetkessä, ja tekee sitä mitä tykkää. 🙂 Tässä on melko randomissa järjestyksessä kuvia jotka on tallentuneet koneelle.
Vuoden alussa mulla oli vielä aika ruskeat hiukset. 
Helmikuussa me käytiin luokan kanssa Tukholman huonekalumessuilla , koska meidän linjalla on siellä oma osasto. Sama reissu on tiedossa ensi vuonnakin ja kolmantena vuonna on meidän vuoro viedä huonekaluja sinne.
Tein elämäni ensimmäisen huonekalun, kuva ei ole ihan ammattimainen mutta eiköhän tästä nää. :) tarkoitettu eteishuonekaluksi.
Meidän ihana luokka.
Keväällä tehtiin lavasteet Rent-musikaaliin, luoja mikä duuni. Lopputulos oli kyllä hieno.
Alotin työt uudessa työpaikassa, kesällä meillä oli mm. yyber rankka työreissu Loviisaan, Porvooseen ja Kotkaan. Asuttiin asuntovaunussa ja heräiltiin millon mistäkin meren rannalta. :)
Töissä tapasin monta, monta uutta mahtavaa persoonaa. Hyvien ystävien saaminen on tietty parasta tässä vuodessa :)
Punanahkat ruisrockissa!
Käytiin töissä myös Ahvenanmaalla. Ihme paratiisi, ei tuntunut yhtään Suomelta. Oltiin kävelemässä tuolla rannan tuntumassa kun päätettiin yhtäkkiä alkaa harrastaa parkouria ja kiivettiin tohon kalliolle:)
Syyskuussa keräiltiin omenia veljen lapsien kanssa.
Lokakuussa kerkesin pyörähtää muutaman päivän ajan Lontoossa. Aika lyhyt aika mutta piristi just sopivasti harmaata, masentavaa kuukautta. Oon ollut jotain 5 kertaa Lontoossa ja se rupee tuntumaan jo tosi tutulta :) ihana paikka, jotenkin kodikas ja lämmin vaikka onkin suurkaupunki.
Tuossa oli ehkä kivoimpia kuvia mitä löysin , toki ehkä 80% ajasta kamera ei ole mukana eikä kaikkea jaksa tallentaa. Marraskuussa meidän luokka järjesti kaikille meidän koulussa opiskelleille muotoilijoille 190-vuotisjuhlan Manillan vanhassa viinatehtaassa. Paikka oli aivan upea mutta mulla ei valitettavasti ole tallennettuna kuvia sieltä. Tässä yksi fiiliskuva!
Tottakai tähän vuoteen on mahtunut huonoakin, oon tehnyt aika isoja mokia mutta toisaalta nekin tekee vaan hyvää. Virheet on merkki siitä että on ainakin yrittänyt. Välillä vaan miettii että mistä mun outo käytös jossain tilanteissa oikein tulee. :D olis ihana oppia olemaan vähän tasapainoisempi.
Tykkään vuoden vaihtumisesta, koska nyt kaikesta huonosta voi ajatella että ”se oli viime vuonna” ja se tuntuu yhtäkkiä paljon kaukaisemmalta ja merkityksettömältä :) kyllä uusi vuosi on aina jollain tavalla puhdas pöytä, vaikka mulla ei olekkaan tapana tehdä mitään lupauksia. Hyvää uutta vuotta!
– Kata