Muotoilusta ja uravalinnastani

Ajattelin vähän kertoa miksi olen kiinnostunut muotoilusta ja miksi opiskelen sitä ja haluan päätyä kyseiselle alalle.

Ensinnäkin, oon aina ollut luova ja mulle tuli yläasteella heti selväksi että kulttuuriala on ainoa vaihtoehto mihin mulla on jotain intohimoa ja kiinnostusta. Oon ollut pienestä asti hyvä piirtämään mutta tajusin pian ettei kuvataiteilija ole välttämättä se maailman järkevin vaihtoehto tulevaisuuden kannalta. Lukiossa opiskelin 8 kuviksen kurssia ja suoritin kuvataidediplomin, sen jälkeen menin vuodeksi Karjaalle Västra Nylands Folkhögskolaniin kuvataide & taidekäsityö-linjalle. Siellä alkoi viimeistään varmistua että tää on se mun juttu, mikään muu ei kiinnosta niin paljon että jaksaisin istua pää haudattuna jonkun alan kirjoihin vuosia putkeen.

(kuva: Jesper Holm , sohvan jalka!)

Karjaalla tehtiin monenlaista käsityötä, muunmoassa savitöitä ja metallitöitä. Musta alkoi vaan entistä enemmän tuntua että tää on sellasta mitä haluan tehdä,  kun tekee 8 tuntia päivässä jotain maalausta tai mitä tahansa käsityötä niin illalla olo on vaan älyttömän hyvä fyysisesti ja psyykkisesti. Rentoutunut ja onnellinen.

Koulu antoi aika hyvän pohjan tulevaisuutta varten, mulle vinkattiin siellä ekaa kertaa nykyisestä koulustani. Olin siis jo pitkään ollut kiinnostunut sisustuksesta ja muotoilusta ja halusin pyrkiä alan kouluihin, vaikka niihin onkin hullun vaikeaa päästä. Pääsin Lahden muotoiluinstituutin pääsykokeisiin mutta Lahti ei ollut opiskelupaikkana mulle mikään maailman mieluisin vaihtoehto, olin just päässyt Riihimäeltä ihanaan ruotsinkieliseen pikkukylään ja Lahti alkoi tuntua siltä että meen taas takapakkia elämässäni 😀 Turku kutsui mun nimeä kokoajan.

(kuvat: HAY)

Kun saavuin Turkuun pääsykokeisiin , täällä oli maailman kaunein hellekesä ja tajusin siinä jokirantaa pitkin kävellessäni että mun on aivan pakosti päästävä tänne tai mistään ei tule mitään. Tuntui kun olisi tullut ulkomaille. Pääsin kouluun lopulta varasijalta ja olin maailman onnellisin! Koulu ei ole mikään maailman hyvätasoisin opetuksen tasoltaan mutta musta on silti tässä kahden vuoden sisällä tuntunut monien projektien ja sen antamien mahdollisuuksien kautta että kyllä, tätä mä haluan tehdä. Mikään muu ei oikein enää tunnu yhtä omalta.

En usko että tulen tulevaisuudessa suunnittelemaan omia tuotteitani, mutta sisustushommat ja pienissä designyrityksissä työskenteleminen olisi mulle jo unelmien täyttymys. Olen huomannut että jo pelkästään mun luokallani on niin älyttömän hyviä suunnittelijoita että tulee vaan sellainen olo että jätän ne hommat muille :D Muotoilijan koulutus antaa kuitenkin hyvän pohjan tälle alalle ja muotoilijoita arvostetaan ihan eri tavalla kuin esimerkiksi pelkkiä sisustusassistentteja (onpas miljoona s:ää!). 

Oon monelle jo selittänytkin että oon onnellinen kun saan vaan käsitellä kauniita tavaroita jossain kauniissa paikassa. Rakastan myös asiakaspalvelua. Jonkunnäköinen sisustusliikkeessä toimiminen olisi siis aika todella kivaa mun mielestä! Jos haluan tehdä käsitöitä enemmän, niitä voi aina harrastaa vapaa-ajalla ja käydä silloin tällöin myymässä designmarkkinoilla. 

(kuva: Karjaalla tekemäni kattokruunu, materiaalina kuparinauha)

Olin tosiaan siellä Jesper Holmin luona harjoittelussa tekemässä lähinnä puusepän hommia, koska halusin parantaa mun kädentaitoja. Ihan vaan siksi koska missä tahansa sisustusprojekteissa pitää osata käsitellä porakoneita ja tietää pintakäsittelyvaihtoehdoista sun muusta. En halua pelkäksi puusepäksi tulevaisuudessa, mutta puun kanssa työskentely on mun mielestä aivan ihanaa ja palkitsevaa. Puu on materiaalina ihan ehdottomasti mun lemppari , se muuntuu vähän miksi vaan ihan pienellä vaivalla. 

Yksi mikä saa mut rakastamaan muotoilualaa on sillä töitä tekevät ihmiset. Jo kaikki alaa opiskelevat on ihania ja jotenkin vapautuneita tyyppejä, myös kaikki Jesper Holmilla töitä tekevät oli vaan täysin elämäänsä tyytyväisiä. Koskaan ei ole tullut vastaan mitään kilpailuasetelmia vaan tällä alalla kuuluu kannustaa muita eteenpäin urallaan. Tapasin tosiaan myös erään pienen muotoiluyrityksen perustajan Köpiksessä ja kappas kun hänkin oli aivan mahtava ja iloinen persoona :D

Saatan opiskella jotain vielä tän koulun jälkeenkin, ongelmaksi muodostuu lähinnä se etten haluaisi millään muuttaa esimerkiksi Helsinkiin. Mieluummin menisin ulkomaille vaikka Tukholmaan, mutta se on aina sitten tosi iso päätös opiskella jossain muualla kuin Suomessa, sieltä ei sitten niin äkkiä takaisin tulla. No onneksi tässä on vielä pari vuotta suunnitteluaikaa!

Fiskars on yksi mun unelmien työpaikoista, samoin Artek. Ei tosta tulevaisuudesta vielä tiedä, 10 vuoden päästä oon kuitenkin mun toiveiden mukaan täällä Turun alueella tekemässä ihan mitä vaan alan hommia :) En halua olla isoissa muotoiluyrityksissä koska pienemmillä on enemmän mahdollisuuksia mukautua esimerkiksi talouden muutoksiin ja yleinen työfiilis niissä on varmaan puolet parempi. 

– Kata