PMMP- Mielipide

Tää tuli nyt mieleen kun PMMP:n viimeistä kiertuetta mainostetaan kaikkialla. Nimittäin se, etten ole koskaan syttynyt bändistä erityisemmin. Välillä mietin oonko edes suomalainen kun ajattelen näin. 

Siis tiedostan kyllä että sekä Mira että varsinkin Paula on helvetin taitavia sanoittajia ja esiintyjiä muutenkin, mutta niiden musiikki ei vaan kosketa mua yhtään mitenkään, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tykkään siitä minkälaista naissymboleita ne on ja minkälaista esimerkkiä ne näyttää varsinkin nuorille tytöille, mutta silti, musiikki ei tunnu missään. Kyllä, olen nähnyt bändin livenä montakin kertaa enkä ole ymmärtänyt ympärillä hulluna hyppiviä ja laulavia ihmisiä.

Biisin kesä-95 sanat osaan ulkoa ja se aiheuttaa kivoja nostalgiafiiliksiä. Heliumpallo on myös mun mielestä nätti biisi. Ei kuitenkaan mitään sen suurempaa. Mua ihmetyttää kun PMMP:stä puhutaan tyyliin että ”suomen paras rockbändi” tai ”sukupolvikokemus” niinkuin mitä esim Ultra Bra oli. Mun mielestä toi menee ihan älyttömäksi liioitteluksi. Puhuttiin just kaverin kanssa että se on kuitenkin vaan PMMP. Johtuuko tää massahysteria siitä ettei Suomessa oo mitään muutakaan isompaa fanitettavaa bändiä tällä hetkellä?  

Muistan absurdin fiiliksen vuoden 2010 Ruisrockissa, kun ensin perjantain pääesiintyjänä niittylavalla oli Prodigy. Sitten lauantaina samaan aikaan samalla paikalla oli PMMP. Muistan että mietin että toi bändi ei ole todellakaan noin iso, ja että tilalle ei olla vaan saatu ketään muitakaan.

Minussa saa aikaan suurempia tunteita jo Pariisin Kevään musiikki.

– Kata