Rasismista, taas

Olenko ainoa joka suhtautuu ainakin vähän kriittisesti Umayya Abu-Hannan rasismiaiheiseen kirjoitukseen Helsingin Sanomissa? Luin ensin tekstin ja tunsin myötatuntoa, mutta sitten aloin ihmettelemään montaa asiaa. Kokosin tähän syyt miksi.

– Teksti on sekava

Monille asioille ei löydy pointtia vaikka teksti on todella pitkä. Minua hämmentää esimerkiksi se, mihin liittyy kirjoittajan todistelu hänen suomalaisuudestaan, siis kertominen että hän ei monien syiden takia tykkää Amsterdamissa elämisestä? Ei ainakaan Suomessa esiintyvään rasismiin? Ja mikä pointti on lauseella, jossa sanotaan että mummon olisi hyvin voinut työntää metron eteen?

– Teksti on pelkästään negatiivinen

Abu-Hanna on saanut suomessa hyvän työpaikan ja edennyt politiikassa, mutta ei mainitse sanallakaan mitään hyvää näistä asioista. Eikö noi asiat kerro mitään siitä että häneen on suhtauduttu täällä positiivisesti? 

– Miksi kaupungilla huutelijoista pitää välittää?

Jos ihminen on niin tyhmä että rupeaa kommentoimaan vieraan ihmisen ihonväriä, tai mitä tahansa muuta ominaisuutta julkisella paikalla , miksi ihan oikeasti siitä mielipiteestä pitää välittää? Minä ainakin opettaisin mun lapset olemaan välittämättä tuntemattomien ihmisten mielipiteistä. 

 

– Kuka vertailee Amsterdamia ja Helsinkiä keskenään?

Siis mitä ihmeellistä siinä on, että satoja vuosia kansainvälistä kauppaa käynyt kaupunki suhtautuu ihonväriin erilailla kuin me metsäläisten jälkeläiset täällä pohjoisessa? Ihmettelin tarkkoja vertauksia esim bussikäyttäytymisestä. Tietenkin me ollaan jäljessä monissa asioissa ja tullaan perässä hitaasti, maltti on valttia.

– Eikö kirjoittaja suhtaudu nyt nimenomaan meihin samalla tavalla kuin rasistit tummaihoisiin?

En tiedä meneekö tää nyt liian filosofiseksi ja kaiken ympärikääntämiseksi, mutta nythän Abu-Hanna nimenomaan tuomitsee koko Suomen muutaman ilkeän ihmisen perusteella? Samalla tavalla se raivoajamummo ja muut ovat saattaneet kohdata huonoja persoonia jotka on sattuneet olemaan tummaihoisia. 

Oli tekstissä varmasti paljon tottakin eikä se ollut täysin tuulesta temmattu, mutta asia on ihan liian moniulotteinen että sen voisi käsittää yhden ihmisen kokemusten perusteella. Mistä me tiedetään miten negatiivinen ihminen Abu-Hanna on ylipäätään elämäänsä kohtaan? Jos katkeroituminen alkaa jo teini-iässä, se tuskin vähenee missään vaiheessa vaikka tilanne Suomessa menisikin eteenpäin. 

Tunnen monta tummaihoista jotka ei ole koskaan koulussa tai töissä törmännyt rasismiin. Uskon vakaasti että suurin osa ihmisistä jopa junteimmassa junttiperälässä henkilökohtaisen tutustumisen jälkeen tuomitsee luonteen, ei ihonvärin perusteella. Tiedän että aika rajua yleistämistä, mutta jos olisin itse tummaihoinen, en vaan pysty uskomaan että se estäisi mua Suomessa mitenkään tekemästä sitä mitä haluan.

Viimeksi eilen tulin junalla Turkuun, ja lähellä istui huntupäinen nainen tummapiirteisen lapsensa kanssa, ja toiselta puolelta käytävää lapselle vilkutteli iloisesti vaalea suomalainen perheenisä. En nähnyt käytöksessä mitään poikkeavaa.

– Kata