The rainstorm and the river are my brothers
Kirjoitin noin kuukausi sitten tänne blogiin kirjoituksen intiaaneista, mutta olen toistaiseksi jättänyt sen julkaisematta. Ihan sen takia, koska mulla on jotain ihme ”paineita” pitää sellaista blogia kuin kaikki muutkin. Ihmisiä kiinnostaa kuvat, varsinkin hyvin otetut kuvat, ja musta tuntuu että täällä lilyssä aiheina olisi parasta olla vaatteet tai vauvat. Tulin nyt tulokseen että IHAN SAMA, kirjoitan tätä blogia kuitenkin ensisijaisesti itseäni varten ja täysin huvikseni, jotta elämä tallentuisi jotenkin. Tässä tulee siis nyt aika korkealentoista tekstiä inkkareista, olkaa hyvä!
En tiedä kuinka moni teistä seurasi Docventures-dokumentteja kakkoselta, mutta just silloin noin kuukausi sitten tullut Koyaanisqatsi-dokumentti innosti mut etsimään kauheasti lisää tietoa hopi-intiaaneista. Oon sanonut aikaisemminkin täällä että jos Amerikan alkuperäisasukkaiden historiaa voisi jotenkin pelkästään lukea yliopistossa omana aineenaan, menisin sinne heti. Voisin tankata kaiken tiedon, tuhat kirjaa muitta mutkitta päähäni, niin paljon ne mua kiinnostaa. Mulla on kotona monta kirjaa jotka kertoo intiaaneista ja siitä miten niiden kulttuuri tuhottiin noin sata vuotta sitten lähes totaalisesti, ja mun on aina yhtä vaikeaa lukea siitä itkemättä.
Vuonna 1982 tehty Koyaanisqatsi on siis puolitoistatuntinen dokumentti, tai enemmänkin taidepläjäys, joka kuvaa luontoa ja ihmiskuntaa. Täysin puhdasta luontoa ja sille vastapainoksi suurkaupunkien hälinää ja ihmisvirtaa. Tarkoituksena sillä on ihan vaan herättää ajatuksia siitä miten ihminen ei ole enää osa luontoa, mutta ohjaaja on halunnut jättää kaikki ajatukset puhtaasti katsojille, joten dokumentissa ei ole puhetta ollenkaan. Taustalla on vaan laulettuja hopi-intiaanien ennustuksia ja mantroja. Koyaanisqatsi tarkoittaa hopi-intiaanien kielellä tasapainotonta elämää ja kaaosta. En tiedä onko dokumentti ihan hirveän onnistunut, mutta kyllä minä tietysti sen katsoin innoissani alusta loppuun.
Hopi-intiaanithan on ennustaneet muunmoassa seuraavat asiat:
1. Jos me kaivamme maan sisältä mineraaleja ja rikkauksia, ihmiskunta on tuhon tiellä.
2. Lähellä tuomiopäivää taivaalle levittyy hämähäkin verkko jota kautta ihmiset yhdistyvät. ( Tää saa mussa aikaan kylmiä väreitä. Herranjeesus sentään miten jotkut on voineet ennustaa Internetin kaksisataa vuotta sitten!)
3. Eräänä päivänä taivaalta tulee satamaan tuhkaa mikä polttaa maan ja saa meret kiehumaan.
Että sellaisia kavereita.
Luin sitten myös vähän lisää niiden uskomuksista ja löysin vaikka mitä lisää mielenkiintoista. Hopi-intiaanien mukaan me eletään nyt neljännessä maailmassa. Jokainen aikaisempi maailma on päättynyt niin, että ihmiset ovat olleet ensin onnellisia mutta alkaneet sitten taistella ja elää ristiriidassa Auringon kanssa (Aurinko on siis näiden intiaanien isoin jumala ja elämän alku) ja harmonia on päättynyt. Sitten ihmiset joilla on hyvin ja puhtain sielu ovat siirtyneet seuraavaan maailmaan ja aikaisempi huono maailma on tuhottu.
Yksi mielenkiintoinen juttu on, että Hopi-intiaaneilla on myös ”Lost White Brother” , Pahana. Tämä valkoinen veli katosi itään kun edellinen maailma tuhoutui, mutta tulee kuulemma vielä takaisin tuomiopäivänä ja siirtää hyvät ihmiset viidenteen maailmaan. Tää on mun mielestä hauskaa ja mielenkiintoista, koska toi on mun mielestä ihan selkeästi sama asia kuin Jeesus meille. Mitä jos ne on oikeasti tavanneet Jeesuksen ja tää asia on vaan elänyt niiden kulttuurissa eri tavalla kuin meillä? Varsinkin toi että se valkoinen mies hävisi Itään. Miten olisi esim Lähi-Itä, missä kristinusko sai alkunsa?
Joo, tää menee varmaan joillekin teistä vähän korkealentoiseksi. Mun mielestä on vaan niin jännää miten historia ja uskonnot ja ihmiskunnan käyttäytyminen toistaa itseään säännöllisesti. Kaikki Amerikan alkuperäisasukkaathan on munmielestä yhtä mielenkiintoisia, ja erilaisia intiaaniheimoja ja kulttuurejahan on ollut parhaimpina aikoina tuhansia. En siis halua hehkuttaa tässä nyt pelkästään Hopi-intiaaneja.
Olen siis aikamoinen intiaanirakastaja. Tanssii susien kanssa on yksi mun lempileffoista. Yksi sellaisista kaukaisista, hulluista unelmista on matkustaa varsinkin Pohjois-Amerikkaan intiaanireservaateille kuulemaan intiaanien historiasta niiden itse kertomana.
Mua kiehtoo intiaaneissa eniten se yhteys luontoon, miten ne uskoi siihen että kaikella luonnossa on oma sielunsa ja henkensä. Maailma olis aika erilainen paikka jos kristinuskon Jeesus olisi kertonut maailmalle samanlaisen viestin. Yksi intiaanipäällikkö ei voinut ymmärtää sitä miten valkoinen mies haluaa ”omistaa maan”, koska intiaaneille on täysin luonnollista se ettei kukaan voi omistaa maata. Niiden kulttuuri oli vaan niin rikas. Ei meidän nykyinen länsimainen elämä ole millään tavalla tervettä kun siihen vertaa.
Tossapa biisi josta yllättäen tykkään tosi paljon :)
Mulle saa kertoa hyvistä kirjoista ja elokuvista tähän aiheeseen liittyen!