Voi kesä ja Tanska.

Nyt mulla alkaa iskemään aika kova kaipuu Kööpenhaminaan. Vaikka mun kaverit täällä onkin tärkeämpiä ja ikävöin siellä kaikenaikaa, niin voi että miten ihanat ne kolme kuukautta olikaan. En olis varmasti jaksanut olla koko loppuvuotta näin iloinen ja onnellinen ilman sitä matkaa. 

Mua alkaa nyt myös pelottamaan tää talvi. Sitä on vielä reilut kolme kuukautta jäljellä, ikuisuus. Mua pelottaa että muutun taas kamalaksi talvi-ihmiseksi. Eilen Turussa paistoi pari tuntia aurinko ja tulin jo pelkästään siitä kirkkaasta taivaasta onnelliseksi. Nyt se valoilmiö on varmaan taas poissa vähintään kaksi viikkoa. Huh.

Ikävöin sitä että kaikki mitä ympärillään näkee on kaunista, ja valo pakottaa sängystä ylös jo aikaisin aamulla. Sitä että ulkona on kirkkaita värejä, ja että siellä tuoksuu joltain, eikä kaikki ole vaan kuollutta. Kävelin tuon rypsipellon ohi joka päivä töihin. 😀

En mä kestä. Minkälaista se elämä oikein olikaan ! Miksi talven pitää aina tulla takaisin, en vaan ymmärrä.

Tää on yksi bändeistä jotka löysin sen matkan aikana. Pieni indie-tanskalaisbändi vei mun sydämen, just mun musiikkia. :)