Ja se loputon kaukokaipuu

1305788549254-1.jpeg

Mua naurattaa miten Fok_It osaakin aina olla ajankohtainen mun elämän suhteen. Oon tässä ainakin viimeisen kuukauden tosiaan juoninut kaikkia mahdollisia tapoja, miten pääsisin taas ulkomaille ja pitkäksi aikaa. Varsinkin kun tässä on nyt ollut pari keväisempää päivää, lumet sulaa ja maa tuoksuu, tekisi mieli vaan pakata laukut ja lähteä. 

Mulla on eniten ikävä sitä sosiaalisuutta kaikkialla muualla Euroopassa paitsi täällä. Rakastan Suomea ja varsinkin Suomen luontoa ja monia ihmisiä täällä, mutta mietin usein että miksi mä synnyin just tänne. Saksassa katsoin ihmisiä jotka istuivat kaikki illat baareissa ja kuppiloissa vaan koska niistä oli kivempi olla ihmisten ilmoilla kuin kököttämässä yksin yksiössä tv:n tai koneen ääressä. Niille oli itsestäänselvyys keksiä nimenomaan porukalla jotain tekemistä vapaailloiksi. Suomessa se tuntuu aina olevan hankalaa ja kauhean sopimisen takana.

Mulla on loputtomasti tälläisiä pieniä esimerkkejä. Kahvilassa vieraan perheen pieni lapsi päätti yhtäkkiä tulla istumaan meidän pöytään. Vanhemmat eivät välittäneet tuon taivaallista. Jokainen kahvilaan tuleva ihminen moikkasi meitä. 

Olimme myös seikkailemassa vanhan linnan raunioilla, alue oli suljettu mutta me mentiin sinne salareittiä. Siellä sattui olemaan pari muutakin saksalaista, jotka riemastuivat maailman eniten meidän näkemisestä ja tulivat innoissaan moikkaamaan ja kättelemään jokaista, esittäytyivät jopa ihan nimeä myöten. Miettikääpä sama tilanne Suomessa 😀

Ja Tanskasta nyt ei varmaan tarvitse edes aloittaa, siellä voi kävellä missä vaan ja hymyillä vastaantulijoille, ja niistä joka ikinen hymyilee takaisin.

Suomessa ollaan mun mielestä varsinkin kaupungeissa menty tosi kauas siitä mitä ihmisyys oikeasti on. Kun me ollaan kaikki kuitenkin laumaeläimiä, on hieman luonnotonta että on täysin normaalia viettää suurin osa illoista ennemmin yksin tai parin kanssa kuin porukassa. Monet eivät saa minkäänlaista fyysistä kosketusta ihmisiin viikkokausiin. Yhdessäolo taas tarkoittaa usein ihan kauheaa humalaa. Ei ihme että ihmiset on niin stressaantuneita ja varsinkin epätoivoisia parisuhteen löytämisen suhteen, koska seurustelu tuntuu täällä olevan ainoa vastaus näihin ongelmiin. 

Menipäs tää syvälliseksi, ei mulla alunperin ollut edes tarkoitus! Mutta tälläisiä mietteitä mulla on kotimaani suhteen. Sen takia haluaisin huilata välillä ja viettää aikaa jossain muualla. En usko että tää jäi nyt enää kellekään epäselväksi. :)

suhteet oma-elama