Saisinko vähän unelmoida

Jos Putin ei vaikka pilaiskaan mun sunnuntaita, innostuin nyt unelmoimaan vähän enemmän omasta kahvilasta. Olen tänne aiemminkin kirjoitellut miten siistiä olisi omistaa oma pieni pysähtymispaikka missä kaikki huonekalut olisi mun suunnittelemiani. Voisin myös itse maalata seinille tauluja.

Rakastan kahvia, kauniita kahviloita ja kauniita huonekaluja. Tää voisi yhdistää nämä intohimot. Rakastan myös asiakaspalvelua tietyillä osa-alueilla. En usko että asiakkaat ovat kauhean äkäisiä nätissä paikassa johon he ovat tulleet vain hetkeksi rauhoittumaan.

Kööpenhaminassa ihastuin monen muun asian lisäksi pieniin kivijalkakahviloihin joita saattoi olla samalla kadulla kymmenen. Suomessa mua kyllästyttää eniten just kliiniset ketjukahvilat joilla ei ole mitään sielua. Mun mielestä kahvia rakastava ihminen ansaitsee niin paljon enemmän. 

Olisi ihana saada aikaiseksi sellainen oman tekemisen meininki ja asiakkaiden henkilökohtainen palvelu 🙂

Ai että. Kun saisikin viettää päivänsä noin kauniissa ympäristössä keittäen kahvia porukalle!

Huomenna menen käymään Johan&Nyströmissä jota on hehkutettu suurinpiirtein kaikkialla somessa maasta taivaisiin. Surffailin niiden sivuilla ja päädyin katsomaan niiden työntekijälistaa. Ja. Siis. Mitä ihmettä. Noiden hipsterimiesten määrää!!! Voisin mennä vaan jokaisen kanssa naimisiin. Ihan perus.. :D

Kahvilassa soisi myös aina ehdottomasti indiemusiikki, esimerkiksi Junip, Tunng tai Efterklang. Hih.