Naiseudesta
Naistenpäivä ei herättänyt mussa oikein mitään isompia tunteita, ajattelin että jaahas, yhtä yhdentekevää kuin päivä joka on pyhitetty vaikka lapsille tai vanhuksille. Siltä se tuntuu täällä Suomessa. Sitten tajusin että päivän neutraalius kertoo vaan jostain tosi hyvästä. Ettei päivän juhlinnassa ole ollenkaan huonoja viboja tai poikkisäröjä. Jos se päivä olisi joku väri, se olisi luultavasti neutraali beige. Suomessa naiseuteen ei siis juurikaan liity enää taistelua tai verenvuodatusta (paitsi kerran kuussa hehehhe).
Mitä ajattelen sitten siitä että olen nainen? Sitä vain, että musta on ollut aina hyvä ja luonnollinen asia olla nainen. Ainoa tilanne jossa olen toivonut olevani mies, on ollut kotiin yksin baarista kävely. Miehet voidaan aina ryöstää, mutta naisille voi aina käydä paljon pahemmin. Se on ainoa juttu mistä olen katkera miehille, ne voi matkustaa vaikka yksin maailman ympäri ja pahinta mitä pimeällä kujalla voi käydä on just ehkä se luottokortin pölliminen tai okei, myös hakkaaminen. Onneksi tätä asiaa ei tarvitse kovin usein miettiä.
Löysin naistenpäivä-teemaisen videon youtubesta, ja siinä tytöt hehkuttivat miten ihanaa on, kun voi olla avoimesti herkkä. Sitähän minä kyllä olen, mutta mulle tuli tuon takia lähinnä vähän paha mieli miesten puolesta. En haluaisi että puhutaan ton asian olevan naisten etuoikeus, koska kyllä myös miehet voi hemmetti soikoon itkeä silloin kun huvittaa! Jos ikinä kasvatan poikalapsen, en varmasti koskaan kiellä häntä itkemästä jos itkettää.
En toisaalta pidä itseäni kovin naisellisena naisena, mutta sitten toisaalta kyllä olen juuri niin paljon nainen kuin vaan mahdollista. En siis pidä pinkistä tai röyhelöistä enkä kovin usein edes hameista, enkä mieti ulkonäköäni muutenkaan kauhealla intensiteetillä. En omista kovin montaa huulipunaa enkä kynsilakkaa, enkä merkkilaukkuja tai kenkiä. Mutta olen silti hyvin selkeästi nainen. Sitä on aika vaikeaa selittää. Tykkään tästä asemasta ja roolistani. Olen ylpeä että saan kulkea joka päivä kadulla naisena. Vaikka asiat ei todellakaan ole näin vielä kaikille naisille maailmassa, uskon vakaasti että tää maailma menee hitaasti mutta varmasti tasa-arvoa kohti, muunmoassa tyttölasten koulutuksen avulla.
Toivoisin koko sydämestäni että kaikilla tytöillä olisi asiat niin kuin mulla, joka olen itse saanut aina päättää elämästäni ja kehostani.
Sillä kun oikeasti miettii, eihän noi miehet mitään ole ilman meitä.
:)