Olen väsynyt, mutta kirjoitan silti

Otsikot voi olla joskus maailman haastavimpia. Varsinkin pitkien työpäivien jälkeen. Nyt on tiistai ja olen jo ihan loppu. Mutta onnellinen.

Tunteet risteilee niin laidasta laitaan. Hämmentää että vietän vaan reilut kuusi viikkoa Turun kesässä, kun matkani alkaakin jo. Hämmentää että luovun kämpästäni jossa olen asunut kolme vuotta. Oli toisaalta jo aikakin tehdä jotain muuta elämällään. mutta puhelu vuokranantajalle sattui silti sydämeen. Pelkkää materiaa ja silti rakastan sitä.

Hämmentää että monta ihanaa ihmistä pitää taas jättää hetkeksi taka-alalle. Vaikka tiedän ettei ne poistu elämästäni koskaan mihinkään.

Mutta nyt ei huoleta. Koska minäpä tyttö lähden matkalle!!

Herning näyttää jo suloiselta paikalta silmissäni. Yksi parhaista kavereista suhtautui uutiseeni juuri niin mutkattomasti kuin voi vaan olettaa. Tietenkin sä menet, toihan on just sun juttu, maailman upeinta. Naurettiin miten samat suunnitelmat meillä on elämän suhteen. Kumpikaan ei halua nykyisten koulujen jälkeen enää opiskella suomessa.

Viime vuonna mun piti järjestää asuminen kokonaan itse. Nyt sain jo sähköpostia että ilmoita tulopäivä niin osataan laittaa huone valmiiksi. Aa, okei, kiva. Ihanaa.

(Kuva: visitherning.dk)