Kauniit festarit
Hahaa. Mikä ihana viikonloppu. Mittari on näyttänyt kaksi viikkoa pakkasta ja syksyä ja vesisadetta, myös vielä ruisrockia edeltävänä torstaina, mutta perjantaina myös sääherra päätti aloittaa kesäjuhlimisen. Tietenkin ruisrockissa kuuluu olla täydellinen sää!
Kaksi ekaa päivää oli loppuunmyytyjä mikä tarkoitti mun makuun ehkä hieman liikaa ihmismassaa, mutta juhlatunnelma oli silti kohdallaan. Hieman ihmetytti kun missään ei mahtunut kävelemään ja ihan kaikkialle vessoihin tai ruokaa piti jonottaa vähintään vartti. Sunnuntaina olikin sitten ihanan rauhallinen fiilis kun anniskelualueella pystyi valitsemaan vaikka sen parhaan pöydän, ja alueen näki muutenkin paremmin.
Perjantaina olin niin innoissani kaverin kanssa että olin enemmän humalassa kuin koskaan ruisrockhistoriassani, mikä tarkoitti aika monen keikan missaamista. The Offspring oli kuitenkin tärkein ja sen näin alusta loppuun. On se niin helvetin siisti bändi, ei voi muuta sanoa, oon nyt täysin fani. 😀
Lauantaina katseltiin kaikkia kohdalle sattuneita bändejä, ainoa tavoite oli oikeastaan Studio Killers, mikä oli pieni pettymys. Ei se mitään, kyseessä oli kuitenkin heille vasta ensimmäinen keikka, ja vaatii tietty aikaa että kaiken saa hiottua loppuun asti. Esiintyminen oli vähän sekavaa ja äänentoisto huono, kuulin neljännestä rivistä melkein pelkästään basson jytinän. Ja sillisalaatin kruunasi kun viimeisenä biisinä esitetyn Jennyn tuli laulamaan Jenni Vartiainen, siinä vaiheessa fiilikset meni täysin ! Jenni on ihan ok mutta tuolle keikalle hän ei mun mielestä kuulunut alkuunkaan. Ja lauloi biisin muutenkin päin seiniä. Että kiva kiitos. :D
Sunnuntaina fiilisteltiin SMG:tä anniskelualueelta, ja sen jälkeen eturivistä First aid kitiä. Ja siinä on muuten sitten sellainen bändi että ei mitään järkeä. MITEN TAITAVIA ne tytöt on!!! Ajattelin etukäteen että itken koko keikan ajan mutta olin lähinnä niin shokissa siitä upeudesta että hanat aukesi vain yhden coverin kohdalla.
https://www.youtube.com/watch?v=w4Is8mM5Tr0
Tämä Bob Dylanin coveri oli se joka osui jonnekin todella syvälle sieluun. Tuo on siis myös livenauhoitus keikalta, ei studioversio. Kertoo jotain siitä miten uskomattoman puhtaasti Klara laulaa livenä. Mä en enää pysty käsittämään miten musiikki voi olla näin kaunista. Musta tuntui keikkaa katsellessa siltä kuin olisin Woodstockissa. Ei ollenkaan paha tunne.
Sunnuntaina illalla esiintyi viimeisenä vielä Phoenix jonka tahtiin jaksoi vielä juuri ja juuri tanssia ja laulaa. En muistanutkaan miten supersymppis laulaja niillä onkaan! Tuo crowdsurfing jossa laulajan onnistui nousta seisomaan yleisön käsien varaan oli melko siisti näky.
Tältä näyttää kolme päivää juhlinut auringon paahtama festarityttö. En tiedä mitä mulla on päällä. Katsokaa tota naamaa , ton vois laittaa sanakirjaan sanan onni viereen. Festarit on vaan niin mun juttu.
Ensi vuoteen!