Lahjoittamisesta hyväntekeväisyyteen

Törmäsin Helsingin Sanomien sivulla tähän loistavaan tekstiin siitä mihin pitäisi lahjoittaa ja mihin ei. 

Vain tyhmä auttaa asunnotonta, ja kissoja

Olen tehnyt tosiaan kaksi ja puoli vuotta töitä koulun ohella järjestössä, face to face – markkinoijana eli feissarina. Oon käynyt keskusteluja lahjoittamisesta satojen, varmaan jo voi sanoa että tuhansien ihmisten kanssa. Työtehtäväni on etsiä pitkäaikaisia lahjoittajia, ja sellaisiksi olen saanut liittymään ronskilla arviolla noin 300 ihmistä, ehkä ylikin. 

Tuo teksti miellytti kovasti, koska siinä luetellaan hyvin paljon niitä asioita mitä ollaan työporukassa vuosien varrella huomattu ihmisten lahjoittamishalussa. Suorastaan hihkuin miten joku on osannut ottaa juuri samat näkökulmat esille 🙂

 

”En mä voi lahjoittaa, koska mulla ei ole rahaa kaikille järjestöille.”

”En mä voi lahjoittaa, koska en osaa päättää vain yhtä järjestöä.”

”En mä voi lahjoittaa, koska pelastan sillä vain yhden ihmisen, vain hetkeksi.”

”En mä voi lahjoittaa, koska se ei poista kaikkea pahaa maailmasta.”

 

Ja nämä ihmiset päätyvät sitten yleensä vaan möllöttämään paikoillaan , kauhistelemaan mitä kaikkea maailmassa tapahtuukaan, eivätkä loppujen lopuksi tee asialle yhtikäs mitään.

Minä en pysty ymmärtämään, miksei vaikka Punaisen ristin kattilaan voisi lahjoittaa 20 senttiä, koska se on liian vähän. Mun mielestä jokaisella jolla on katto pään päällä ja ruokaa edessä, on ainakin varaa muuttaa maailmaa. Ja jos ei ole niin sitten perhana soikoon tekee vaikka vapaaehtoistyötä. En vaan enää jaksa valittajia, jotka eivät edes yritä.