Vain elämää ja Iholla

Tässä on nyt vähän mun kommenttejani näihin tämän hetken kuumiin Suomi – sarjoihin liittyen! En ole katsonut tv:tä täällä ollenkaan mutta nää sarjat on pakko katsoa aina jälkikäteen netistä.

 

Vain elämää

 

Eka kausi tästä sarjasta oli ihana ja sympaattinen, toinen ärsyttävä koska tuntui että ne tyypit oli siinä mukana vaan julkkisarvon takia. Että ”katsokaa kun oon nyt niin ihana ihminen kun olen täällä näin”. En edes muista kaikkia osallistujia. 😀 

Tätä kautta varten noi ajatukset pyyhkiytyi pois koska artisteista jokainen on tehnyt Suomen mittakaavalla upean uran eikä heillä edes ole mitään erityistä tarvetta boostata sitä. Varsinkin Toni Wirtanen oli ihana yllätys, koska rakastan vanhaa Apulantaa. Teit meistä kauniin on aina ollut mun lempibiisini, Kadut muistuttaa Riihimäestä, samoin Odotus. Mulla on vaan sellainen syvä arvostus bändiä kohtaan vaikka uudet levyt ei olekaan enää kauheasti innostaneet, mulla on myös ihan älyttömän monta festarimuistoa heihin liittyen. Muistan kun olin noin 10-vuotiaana Kaivarin kesäkonsertissa missä he olivat pukeutuneet egyptiläisiksi. Muistan kun veljilläni oli Aivan kuin kaikki muutkin – levy, jossa on kannessa pelkästään röntgenkuva eikä biiseillä ole nimiä, mua aina pelotti laittaa se levysoittimeen. Pitkä kuuma kesä taas on aina ollut mun lempi suomileffani , siis ihan paras, ja Toni näyttelee siinä superhyvin! 😀

Kiitos Apulannan muistan aina ne tunteet kun oli loukussa pienessä masentuneessa kylässä. Ja pidän sitä oikeasti positiivisena asiana. Tulipas nyt Apulanta-avautuminen. Asiaan!

Eka jakso löi mut täysin laudalta, joka ikinen esitys oli ihan täydellinen ja juuri esittäjänsä näköinen. Elastisen Naurava kulkuri oli ihanan tanssittava, Paula Vesalan elegia oli ihan käsittämättöman upea! Kauneinta suomalaista musiikkia mitä oon pitkään aikaan kuullut. Rakastan Eino Leinon tekstejä joten myös Paula Koivuniemen esitys oli musta ihana, rakastin sitä miten hänestä näki että sanat koskettivat häntä oikeasti. Paula K on muutenkin ihan paras, niin mun sielunsisko :D itkee kokoajan + ne ”en mä mitään ruokaa osaa laittaa” – kommentit. I feel you! 

Toka jakso oli vähän pettymys ton ekan jälkeen, oikeastaan vaan Jenni Vartiaisen esitys oli ihan ookoo, mutta oli tätä silti mielenkiintoista katsoa. Yllätyin miten paljon järkytyin Kovemmat kädet – biisistä. En oo koskaan kuullut radiosta muuta kuin kertosäkeen ”Kovempi sydän, kovemmat kädet”, en mitään muuta, en ollut tajunnut mistä se kertoo. Toni Wirtasen esitys oli mulle kauhea shokki, itkin oikeasti todella paljon ja se sattui muhun ihan fyysisesti! Mun veljillä on tosiaan neljä alle kouluikäistä lasta, ja noita sanoja kuunnellessa mulle tuli ihan hirveän paha olo. En kertakaikkiaan kestä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ajatuskin murtaa mut täysin. Siis mulle nousee kyyneleet silmiin tätä kirjoittaessakin! Musta tuntuu etten voisi katsoa sitä esitystä enää uudelleen. 

Oi ethän heitä hämärään iltaan lasta yksin kävelemään.

Ihan HIRVEÄT sanat. Huh. 

Kolmas jakso oli sitten taas tosi ihana ja kaikki onnistui mun mielestä hyvin. Ainoastaan Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin ei uponnut muhun yhtään, kelasin sen yli. Alkuperäistä on vaan liian vaikeaa voittaa, varsinkaan Samulin jolla ei ole mitään kauhean vahvaa omaa tulkintakykyä. Paula Vesalan ja Jenni Vartiaisen esitykset oli mun suosikkejani, toivon että molemmat biisit tulee myös levylle koska haluan kuunnella niitä nimenomaan omina versioinaan! Alkuperäiset Apulannan biisit on mulle jo liian kuluneita mutta noi tulkinnat avasi ne biisit ihan uudella tavalla. Se on hienointa tässä ohjelmassa. Veskun Armo oli tietenkin myös tosi koskettava.

Vähän aloin kyllä miettimään, että annetaanko artisteille etukäteen joku tosi suppea lista mistä heidän pitää valita, koska voiko se olla sattumaa että kaikki ovat valinneet pelkästään tuollaisia radiohittejä? Apulannan tuotannossa on ihan jumalattomasti kaikkia tuntemattomia helmiä, joista oon ihan varma että varsinkin Paula Vesala on tietoinen. Myös PMMP:ltä valittiin Paulan jaksoon pelkästään eniten soitettuja geneerisiä biisejä. 

 

Iholla

 

Tän ohjelman ideasta oon tykännyt jokaisella kaudella. Tykkään että tässä ei lässytetä mitään turhaa eikä tyypit tunnu julkisuushakuisilta. Yksinkertaisesti todella toimiva simppeli ohjelmaidea. Parhaat ideat on usein yksinkertaisia. Varsinkin viime kaudella itkin tosi monessa jaksossa kun naisten ajatukset tuntuivat niin omilta. 

Tällä kaudella mun lempparit on Jukka ja Patrick. Molemmat ihanan aitoja ja rempseitä miehiä, sellaisia jollaisen haluaisin itsekin löytää elämääni. En tiedä johtuuko heidän välittömyytensä siitä että he ovat molemmat isiä, mutta joka tapauksessa superihania molemmat. Jukka on sellainen ihana höppänä jolle nauran usein ääneen :D ”Mä kirjotin nyt tälläsen kortin missä lukee että minä tykkään sinusta….. Vittu mä oon nolo kyllä. Vitun idiootti.”

Teron ohjelmaan valintaa en ihan ymmärrä, koska hänellä ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa. En tiedä johtuuko se vaan leikkauksesta. ”Tässä mä nyt syön rahkaa ja sit meen treenaamaan ja sit äidin ruoka on hyvää”. Öö ookoo. Eikö hänen paikalleen oikeasti olis löytynyt ketään syvällisempää tyyppiä? :D

Tällä kaudella musta tuntuu että musiikkia ei oo käytetty ihan yhtä taidokkaasti tunnelman luojana kuin aikaisemmilla kausilla. Esimerkiksi tän päivän jaksossa Esko piti päivänavausta koulussa ja sanoi ”Muistakaa että olette kaikki mestariteoksia.” ja laittoi selkeästi Anna Puun Mestariteos – biisin soimaan. Odotin että se biisi alkaisi soimaan myös ohjelmassa, mutta ei, alettiin soittaa Beyoncea joka ei sopinut yhtään siihen herkkyyteen. Okei taitaa olla vähän pilkunnussintaa mutta aiemmilla kausilla oon rakastanut nimenomaan sitä musiikin käyttöä. 

Semmoista! Aina se yllättää miten mielenkiintoista on nähdä sisälle toisen ihan tavalliseen rehelliseen elämään , joka ei ole yhtään muokattu tai siloiteltu mikä on tv:lle yleensä ominaista.