Matkustusfiiliksiä

Mä rakastan matkalla sitä tunnetta, kun tuntuu että olen piilossa maailmalta, vaikka olen nimenomaan sen sylissä. Kellun omassa kuplassani, maa tuntuu vakaalta jalkojen alla. Tämä paikka on minun oma juttuni minkä koen vaan minä ja se tuntuu rikkaudelta. On niin ihanaa olla täysin randomissa pienessä paikassa, jota ei kovin moni suomalainen saa kokea. 

Suomessa musta on tuntunut levottomalta, siltä että on kiire kokea kaikkea, että elämä menee liian nopeasti. Täällä tuntuu siltä että mulla on aikaa loputtomasti. 

Puutalobaby-blogissa puhuttiin siitä miten lapsia saadessa tuntuu siltä että saa rakkautta joka kerta lisää 100%. Samalta musta tuntuu kun löytää Suomen ulkopuolelta tälläisen paikan. Että mulla on jo yksi hyvä turvapaikka, mutta sitten saan myös toisen. Miten ihana asia elämä voikaan olla. 

Kyllähän tähän vaikeutta liittyy, mutta kuten Patti Smith sanoi, ”you have to take the bad with the good”. Hyvän mukana tulee pahaa, toivon mukana tulee pelkoa, ilman toista ei ole toista. Molemmat puolet tai sitten tyhjyys. 

Kyllä mulla menee viikottain ehkä 50 kertaa hermo kun yritän tosissani puhua tanskaa ja pian on vaan pakko tyytyä englantiin, eikä ruotsin osaamiseni tunnu auttavan ollenkaan vaikka kielet ovat periaatteessa ihan hirveän lähellä toisiaan. Se kun en osaa sanoa ryhmätyöstä keskustellessa oikein mitään ääneen, ja englannin puhuminen tuntuu inhottavalta. Se kun suloinen mies heittää jotain läppää tanskaksi enkä voi reagoida siihen, on vaan hymyiltävä ja sanoa että joo. Ymmärrän jonkun kysymyksen mutta osaan sanoa siihen vaan että ei. Ja vaikutan oudolta, päivästä toiseen. 

Mun luonteeni haasteet tulee muutenkin täällä vahvemmin esiin. Mulle on tavallisestikin vaikeaa puhua vieraiden ihmisten seurassa ja nyt pitäisi osallistua keskusteluihin puhumalla toista kieltä. Mun pitäisi osata avata suuni ilman että se tuntuu siltä että yritän vaan tehdä numeroa itsestäni.

Tiedän silti että joku päivä minä osaan tämän oudon kielen ja se tulee olemaan upeaa. Sitten olen täysin sisällä tässä maassa ja saan irti siitä kaiken hyvän. Jos kielen oppiminen tuntuu raskaalta, pelkästään Folkeklubbenin kuuntelu saa mut muistamaan miten hirveästi pidänkään tästä kielestä ja koko maasta.

”Being brave means knowing that when you fail, you won’t fail forever.”