Onni

Tervetuloa helmikuu! Viimein! Olen nyt lievässä krapulatilassa ja väsynyt kiireviikosta mutta silti käsittämättömän onnellinen kaikesta hyvästä mun elämässä. Kööpenhaminaan lähteminen alkaa tuntua todelliselta. Sen lisäksi onnea tuo ensi viikon Tukholman matka luokkalaisten kanssa ja mun ihanat työkaverit, jotka on niin aidosti onnellisia siitä että tulin takaisin töihin ja  innoissaan siitä että osaan tehdä työtäni yhtä hyvin kuin ennenkin.

Mua alkoi melkein itkettää tänään kun mietin, miten aidosti tunnen läheisten  ihmisten kautta että musta pidetään ja olen hyvä näin. Ja miten upeisiin ihmisiin olen saanut tutustua. Kaikki on niin aitoa. Miten paljon mun elämä onkaan muuttunut muutamassa vuodessa. Se vetää sanattomaksi.

Musta tuntuu että astuin heti lukion jälkeen sille mun oikealle elämäntielle, ja oon tässä hyvässä asemassa sen takia, että oon tehnyt vain ja ainoastaan niitä asioita mistä nautin eniten. Tuntuu että meen vähän niinkuin jossain flowssa, tiedän aina täsmälleen mitä mun pitää tehdä että pääsen eteenpäin ja seuraavaan pisteeseen. Tästä tuleekin paljon mieleen Paulo Coelhon Alkemisti, ajattelin lukea sen taas pian muistin virkistykseksi:) miten joku voikaan kirjoittaa niin upean kirjan elämästä.

Tie pelastaa

Tie pelastaa jos uskaltaa

Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

– Kata