Dreaming of campfires

Öö, tästä tulee näköjään kohta joku musiikkiblogi. Mutta menin ja löysin taas yhden niin kauniin biisin ja sen esityksen First aid kitiltä, että mun on vaan pakko jakaa se. Yllä oleva kuva on se mielikuva mikä biisistä mulle tulee. 

Musta on hieman uskomatonta että tässä ei ole käytetty mitään muita soittimia kuin akustista kitaraa. Klaran ääni on niin kaunis ettei se tarvitse rinnalleen mitään. Olin unohtanut tämän biisin kokonaan. Biisi kuulostaa sellaiselta rauhoittavalta hyvänyön laululta, tää saa mut niin rauhalliseksi että alkaa vähän unettaa. Ja miten kaunis se on. Se että yleisössä joku mies laulaa tätä ääneen mukana tuo vielä kivan lisän.

Mulla on usein mielessä se miten tietyllä tavalla olen väsynyt tähän yhteiskuntaan, kaikkeen kaupalliseen ja kylmään ja kovaan bisnesmaailmaan. Pohjimmiltani olen hippisielu joka asuisi mielellään metsässä pienessä mökissä, pukeutuisi villapaitoihin ja soittaisi kitaraa. Tuo biisi kuvaa mulle jotenkin sen maailman täydellisesti.

Haha, en tiedä onko tässä nyt mitään järkeä, tajuatteko mitä tarkoitan. Koskettaa jokatapauksessa jostain syvältä ja rauhoittaa sielua. Biisi jollain tavalla lohduttaa ja muistuttaa oikeasti tärkeistä asioista stressaavan arjen keskellä. 

Tästä bändistä tulee vielä legenda, sanokaa mun sanoneen, niin ainutlaatuisia he ovat.