You are just like an avalanche
Tiedättekö, mua ei haittaa tämä marraskuu ollenkaan. Itseasiassa aika kiva möllötyskuukausi. Olen aina tykännyt loppusyksystä ja inhonnut sen sijaan kevättä. Tässä vuodenajassa on sitä jotain. Ei ole vielä sitä ”mitähelvettiämäteenelämänikanssa”-kriisiä mikä iskee heti uuden vuoden jälkeen.
Ja kun Tanskassa ei vieläkään ole suomalaiselle ollenkaan kylmä ja Rains-sadetakin kanssa voi viipottaa vielä pitkin kyliä, ei tarvitse edes säästä valittaa. Ensi viikolla on synttäritkin. Tajusin muuten, että pelkän arkipyöräilyn johdosta pyöräilen viikottain n. 60 kilometriä. Ihan vaan koulu – keskusta- koti väli aiheuttaa tämän. Ei tässä lihomisestakaan siis tarvii huolehtia. 😀
Eilen tänne saapui keikalle yksi minun ja toisen täällä opiskelevan suomitytön ikisuosikeista. Ihana, ihana Mew. Tajusin juuri että olen kuunnellut bändiä jo kymmenen vuotta, mihin tää aika menee? Näin ekan kerran bändin muistaakseni vuoden 2008-provinssirockissa, sateisella Seinäjoella. Toisen kerran viime vuonna Musen lämppärinä. Nuo keikat ei ole jääneet kauhean ikimuistoisina mieleen, mutta tämä kyllä jäi. Näin pienessä kaupungissa on Tavastiaa vastaava ihana klubi, jossa pääsimme ihailemaan bändiä kahden metrin päästä. Uskotte varmasti että tunnelma oli täysin omaa luokkaansa jo siksikin että välispiikit olivat tanskaksi.
Jonas Bjerre ei ole vanhentunut koko Mewin uran aikana päivääkään, Suomessa häneltä kysyttäisiin varmaan edelleen paperit. Miten suloinen ilmestys hän olikaan 🙂 luontaisesti eksyneen koiranpennun näköinen, välillä väläyttäen maailman suloisimman hymyn yleisöön. Kun Comforting sounds alkoi, kitaristi asteli suoraan eteemme ja Jonas hiippaili siihen viereen kosketusetäisyydelle meistä. Että ihan mukavasti saatiin rahoille vastinetta!
Jälleen tuli mieleen miksi keikoilla tulee käytyä niin harvoin. Mikään ei ole niin ihanaa kuin livemusiikki.
Yöstä löytyi tämmöinen valoinstallaatioseinä. Meniskö tää jopa asukuvasta, ohhoh. :D Yöllä istumme myös katukiveyksellä ja joimme viiniä suoraan pullosta, eikä ollut yhtään kylmä. Ohi menneet tanskalaiset katsoivat vähän pitkään hulluja suomalaisia. Viime yö tuntui meille lämpötasoltaan samalta kuin tämän vuoden juhannus ja niin se itseasiassa taisi ollakin kun ottaa huomioon että sillä viikolla suomessa satoi lunta. Aika jännää.
Tässä näkyy vähän paremmin maailman kaunein Monkin paita joka päällä bailasin. Rakastan Monkia kokoajan lisää, miten siellä voikaan olla aina niin ihania vaatteita. Tuokin paita tuntuu ja näyttää kalliilta designer-luomukselta mutta maksoi vaan parikymppiä.
Tämäkin biisi kuultiin eilen, muistan että rakastin sitä jo 13-vuotiaana.