Pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu

Tänä viikonloppuna mulla oli vieras Suomesta, ja taas oli hyvä syy mennä Aarhusiin ja Aros-taidemuseoon jonka katolla on kuuluisa Rainbow-walk ja muutenkin aika täydelliset näkymät. Voisin tuijottaa kaupunkia täältä käsin tuntikausia. Rakastan punatiilisten kerrostalojen merta ja kaukana siintävää ihan oikeaa sinistä merta. 

Ilma oli täydellinen ja kirkas. Valo oli keväisen voimakas sen muutaman tunnin mitä sitä kesti. Oli kiire kuvata sitä kameralle. Tässä kuvassa Rainbow walk näkyy tuolla kaukaisuudessa.

Illalla istuimme muunmoassa tässä ihanassa ranskalaistyylisessä baarissa. Olen aiemminkin ollut täällä mutta istunut pelkästään pihalla. Kaikki tuolit ja pöydät olivat vähän sopivasti vinksallaan ja baarissa oli hämyisää. Ihmiset polttivat sisällä. Baarimikko poltti. Keittiöstä tullut kokki pamahti välillä kokinvaatteet päällä baarin puolelle, nojaili kassaan , joi kahvia ja poltti myös pari tupakkaa. Musta tuntui siltä etten tiennyt millä vuosisadalla tai missä maassa me oltiin. Aika hauska tunne.

Illalla bongasimme taas pojan shortseissa, hän näkyy tuolla vähän pidemmällä edessä. Ei kai siinä mitään. :D

Yhdeltä opiskelijakirpparilta löysin tämän ihanan Vero Modan haalarin abaut viidellä eurolla. Joku siinä ihastutti heti. Ihanan erikoinen. Ja tuota voi    soveltaa niin äkkiä sekä arkeen että juhlaan :)

https://www.youtube.com/watch?v=-LjeSD2RIlY

Mitä itsenäisyyspäivään tulee, niin Suomi on tottakai aina se tärkein ja rakkain maa mitä mikään ei voi korvata. Juuri nyt haluan saada kaiken irti      tanskasta ja viettää täällä niin paljon aikaa kuin mahdollista, lukemattomista eri syistä, mutta silti haluan esimerkiksi mahdollisten tulevien lapsieni   kasvavan Suomessa. 

Suomen luontoa, kaunista kieltä eikä ainutlaatuista historiaa korvaa mikään. Me voitaisiin olla nyt osa Venäjää. Tää teksti saattaisi olla venäjää. Tai     sitten ruotsia. Mutta kun ei ole. Me ollaan monelta kannalta tosi erityistä kansaa. Olen siitä loputtoman ylpeä, ja ryhti tuntuu aina nousevan hieman kun kerron ulkomailla olevani suomalainen. En voisi koskaan hävetä sitä. 

Finlandia on mun mielestä niin kaunis kappale että se saa aina kyyneleet silmiin, mutta nyt tää Paula Vesalan versio Elegiasta on pääsemässä myös sen rinnalle. Eino Leinon teksti on niin raastavan kaunis.