Minä, iltaihminen

Linkkasin tämän videon vähän aikaa sitten täällä keskusteluun iltaihmisistä ja aamuihmisistä. Sitten Pupulandia-blogissa puhuttiin erilaiseen unirytmiin tottumisesta ja munkin oli pakko nyt tarttua tähän aiheeseen.

Olen ihan selkeästi yöpöllö. Kuten videossa sanotaan, aivoni toimivat parhaiten vasta 10 valveillaolotunnin jälkeen. Kyse ei ole siitä että haluaisin mielelläni nukkua aina puoleenpäivään, herään ihan mielelläni jo aamulla (mulle 8-9 on semmoinen sopiva) jotta nukahtaisin ihan siedettävään aikaan illasta, mutta tekisin mielelläni keskittymistä vaativia töitä vasta iltapäivästä lähtien. Päivän ekan puoliskon haluaisin aina viettää omassa rauhassa. 

Koska opiskelu ja melkein kaikki työpaikat vaativat jo aamuisen paikallaolon, mulla on joka päivä juurikin tuo videon kuvailema jet lag. Aivot vaan valitettavasti ovat kaikista aktiivisimmillaan noin yhdeksän maissa illalla. 😀 Välillä käy rankaksi kun saattaa hyvinkin olla viisi päivää putkeen aikaisia herätyksiä, mutta valvon silti kuin tikka vähintään kahteentoista, koska aivot ei ymmärrä hidastua iltaa kohti. Siitä huolimatta että lopetan esimerkiksi syömisen aina viimeistään yhdeksältä, että aineenvaihdunta pysähtyisi ja tulisin edes vähän väsyneemmäksi. 

Että ei mulle ainakaan mikään unirytmin siirtäminen ole kovin mahdollinen asia, koska aivoni vaan energisoituvat kokoajan päivän mittaan. Jos haluaisin olla pirteänä kahdeksalta aamulla, mun pitäisi herätä luultavasti kolmelta yöllä. 

Tämän(kin) takia mulle olisi unelmatilanne tehdä töitä yrittäjänä eikä isossa firmassa kiinteillä työajoilla.  Jos teen kotona luovia hommia, teen ne aina juuri yhdeksän, kymmenen aikaan, koska silloin saan kaikista hulluimmat ideat. Jos voisi edes joka toinen päivä ottaa aamut omassa tahdissa, olisin hyvin onnellinen ihminen vailla jet lagia!

 

 

Oi kyllä :D