Työpaikkaa moikkaamassa

Olin tosiaan ensimmäisessä harjoittelussani yhden huonekalumuotoilijan yrityksessä vuonna 2013 loppukeväällä. 

Olen ollut muutamankin kerran Köpiksessä sen jälkeen, mutta vasta nyt oli kunnolla aikaa ja semmoinen tunne että on aika mennä moikkaamaan tyyppejä. Tiedättekö kun joskus tulee vaan sellainen intuitio, että nyt.

Paikan päälle mennessä vähän hermostutti, avata ovi ja hiippailla sisään. En tiennyt keitä olisi vastassa, tiesin vain että ainakin muutama kasvo oli vaihtunut. Yksi vieras ihminen tulikin vastaan. Sitten vastaan tuli maailman paras Dawid, joka on aina maailman iloisimmalla päällä. Dawid on puolalainen mies jonka englanti on vähän ontuvaa mutta sydän pelkkää kultaa. ”Well hello! I know you! Why you no call when you come? Next time you call and we go party!” Uusi tyyppi kysyi kuka olen. Dawid esitteli mut innoissaan: ”THIS MY WIFE!” 

Sitten söimmekin jo lounasta yhdessä. Ja voi miten käsittämättömän ihanaa oli nähdä tutut naamat näin pitkän ajan jälkeen! Aika Kööpenhaminassa oli kuitenkin yksi onnellisimpia vaiheita mun koko elämässäni ja nää tyypit liittyi siihen niin vahvasti. Hörpin kahvia enkä pystynyt lopettamaan hymyilemistä. Pomo vitsaili että mikä mun nimi nyt taas olikaan ja että minä vuonna olinkaan siellä 😀 Tuntui että aikaa ei olisi kulunut paljoakaan.  

Pomo oli muutenkin superiloinen että tulin käymään, vaikka vierailu olikin lyhyt. Musta tuntui siltä että olin avautunut ja aikuistunut paljon viime näkemisestä, koska nyt tuntui ettei puhumisesta hänen kanssaan meinannut tulla loppua ollenkaan. Olisin voinut istua tuntikausia puhumassa kaikesta mahdollisesta, mutta en tietenkään halunnut häiritä toisten töiden tekoa. Pomo heitti mut vielä asemalle, ja istuttiin hetki autossakin rupattelemassa, kun nousin autosta, hän jatkoi edelleen puhetulvaa 😀 ”Sitten vielä se ja se asia, olikohan siinä nyt kaikki”. Hän oli myös iloinen kun kuuli että ymmärrän nykyään tanskaa, ja puhui aina välillä tanskaksi jotain. Se tuntui hienolta. On aina ihanaa päästä lähemmäs toista ihmistä toisen äidinkielen kautta, englanti tuntuu välillä kovin tyhjältä kieleltä. 

Lähinnä puhuimme siis muotoilusta ylipäätään, siitä miten unelmoin omasta yrityksestä ja tulevaisuudesta. Hän tarjoutui auttavaksi kädeksi jos tarvitsen apua minkään kanssa ja sanoi vastaavansa mielellään kaikkiin kysymyksiin jos yrityksen perustamisen kanssa on jotain mitä pohdin. Mikä ihana, ihana ihminen! Joidenkin kanssa on vaan niin täysin samalla aaltopituudella eikä asioita tarvitse ihan kamalasti kuvailla kun toinen ymmärtää heti.  

Olin visiitistä loppupäivän (ja edelleen) todella onnellinen. 

Voi tätä elämää kun tuollaisia kokemuksia heittää tielle. 

<3