Kuun takaa mulle nauroi ikuisuus

 

Lapsuuteni kesät sumuun vajonneet,

palasiksi muistojeni läjään hajonneet

Palapelin kokosin paksuin rukkasin,

ihmetellen minne kaikki palat hukkasin.

 

En unta saanut ja näin jäin miettimään

  Kaiken minkä muistan, aika kutistaa,

mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa

 

Kuullut olen ikuisuuteen kaiken piirtyvän

ja kaiken suhteen, kaiken siirtyvän

 

Niinkuin kuuluu asiaan kaikki tähdet, 

kuu ja kaikki muu, aikakin

Niin myös aikanaan sinä lähdet

pois häipyy taikakin, siksi rakastan sua nyt

 

Oli mielessäni elämäni olemattomuus,

kuun takaa mulle nauroi ikuisuus

Ei huomista, ei eilistä, 

vain tämän hetken voi nähdä peilistä

 

Niinkuin kuuluu asiaan kaikki tähdet, 

kuu ja kaikki muu, aikakin

Niin myös aikanaan sinä lähdet

pois häipyy taikakin, siksi rakastan sua nyt

 

Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen

Unelmille ihmisen hiljaa ilkkuen

Tiedänhän että pieni oon,

kun siltä tuntuu mahdun hyvin kainaloon

 

Niinkuin kuuluu asiaan kaikki tähdet,

kuu ja kaikki muu, aikakin

Niin myös aikanaan sinä lähdet 

pois häipyy taikakin,

siksi rakastan sua nyt
 

Aamu sarastaa, öiset hetket varastaa,

meidät valoon hukuttaa, meidät nukuttaa

 

 

Muistin tämän biisin monen, monen vuoden takaa. Kiva tehdä koulussa hommia kun taustamusiikki alkaa yhtäkkiä itkettää niin paljon että täytyy juosta vessaan kokoamaan itsensä. 

Nää sanat iskee mun elämään juuri nyt niin vahvasti. Ihan kaikilla tavoin. Yksi aika elämässä loppuu ja tämä vuosi muuttaa kaiken. En voi miettiä mitään asioita kovin pitkälle tulevaisuuteen vaikka haluaisin. 

Mutta antaa biisin puhua puolestaan. Huh.