Ongelmaihmisen viehätysvoima

Mietin tässä, miten voin olla niin kiinnostunut päivästä ja viikosta toiseen ihmisestä josta ei ole seurannut mulle mitään hyvää. 

Mitä mä nään tyypissä jolla on selkeästi pahoja ongelmia itsensä kanssa ja myöntää sen myös mulle?  Mä en saa siitä silmiä irti jos ollaan samassa paikassa samaan aikaan, mä en osaa ajatella mitään muuta kuin sitä, miten hyvä pari me oltaisiin. Minkä takia?  Oon jo noin 666 kertaa todennut että ansaitsen paljon, paljon parempaa. Mutta ei, haluan mieluiten sen kaikista epätäydellisimmän. 

Mun kohdalle on sattunut myös pari teoriassa aivan täydellistä poikaystävää jotka ei ole sytyttäneet mua missään vaiheessa ja oon kuollut treffeillä tylsyyteen.

Tiedän myös että olen varmasti ihastunut vaan omiin mielikuviini siitä ongelmaihmisestä, tai niihin unelmiin siitä mitä se voisi mulle olla. Silti tää ajatus ei saa mua yhtään järkiini. 

Yhtä hyvin mulle voisi sanoa että lakkaa pitämästä suklaasta koska se on epäterveellistä. 

 

No more tears my heart is dry

I don’t laugh and I don’t cry

I don’t think about you all the time

But when I do I wonder why

 

– Kata