Pojat on ihania

En tapaa hirveästi itseäni nuorempia ihmisiä muuten kuin töideni kautta. Pääasiassa olen jo vuosia hengaillut pelkästään omanikäisteni seurassa ja vapaa-ajallakin parhaat kaverini ovat itseäni vanhempia. Aika usein mietin sitä miten täysin eri ikäisten ihmisten kanssa voikaan olla täysin samalla aaltopituudella niin että yli kymmenenkin vuoden ikäeron unohtaa minuuteissa kun on vaan kaikin puolin niin samanlainen. 

Tämän viikon olen viettänyt työreissussa kolmen 19-20 vuotiaan pojan kanssa, itseäni siis neljä-viisi vuotta nuorempien kanssa. Heidän ikäisiin harvoin törmää missään tuttavapiireissä ja on myönnettävä, että ehkä suoralta kädeltä ajattelisin kyseisen ikäisistä jätkistä että ”voi pieniä kun ei ne vielä elämästä vielä kamalasti tiedä.”.

Viikon aikana tämä hatara käsitys on muuttunut ihan täysin. 

En ole käynyt yhtä syvällisiä keskusteluja tunteista, rakkaudesta, kauneusihanteista ja ylipäätään elämästä ties miten pitkään aikaan. En muista koska olisin nähnyt kenenkään kertovan yhtä henkilökohtaisia juttuja itsestään niin suoralta kädeltä, häpeilemättä ja rehellisesti. Edes omien hyvien naispuolisten ystävieni kanssa en ole varmaan vuosiin päässyt yhtä intiimeihin keskusteluihin, edes humalassa. Tuntui siltä että mun ei tarvinnut hävetä mitään. Vastaavaa keskusteluyhteyttä on ollut ikävä, ja tajusin että miten usein omissa piireissäni tuntuu siltä että jokaisessa itsestään kertovassa asiassa pitäisi jotenkin kehua itseään tai näyttää itsensä hyvässä valossa. Näiden poikien kanssa ei tarvinnut.  Ihailin ihan älyttömästi miten sinut he olivat itsensä kanssa. 

Tyypit puhuivat kaikesta älyttömän analyyttisesti, perustellen ja itsekriittisesti. Puhuimme politiikastakin ja itseasiassa monissa asioissa aloin hävetä omaa lapsellisuuttani. Viikon aikana sain myös nauraa kyyneleet silmissä ja välillä mietinkin että olenkohan oikeasti henkisesti 19-vuotias poika, niin yksiin huumorintajut menivät. Eräänkin pojan kanssa teimme toisistamme meme-kuvia kolmen päivän tuntemisen jälkeen. 😀

Että nyt voisin sanoa, että älkää koskaan katsoko lukioikäisiä poikia väheksyen tai tuomiten, he saattavat olla vaikka miten fiksuja, sydämellisiä ja aitoja tyyppejä jotka ovat kasvamassa maailman viisaimmiksi ihmisiksi. 

Pojat on ihania.