Opasta mua aurinko, silloin kun mä en nää
Jaahas ja tälläinen naama tänään, aamupäivän valossa omalla sängylläni. Yritän oikeasti panostaa siihen että laittaisin tänne enemmän kuvia itsestäni, koska musta on itsestänikin mielenkiintoisempaa lukea blogeja joissa bloggari näyttää naamansa. Ja myöhemmin on myös kiva katsella miltä pärstä näytti milloinkin, koska ainakin minä muutun kaikenaikaa. 😀
Mun kaikki huolet on jotenkin kaikonnut jonnekkin kauas. Super rauhallinen fiilis. Pian pääsee Tanskaan, asiat kyllä järjestyy seuraavan neljän viikon aikana niin että pääsen lähtemään. Ja siellä se onni vasta koittaakin, jestas sentään. Oon varmaan niin jumalattoman innoissani sitten sen alkusähläyksen jälkeen kun on päässyt asettumaan johonkin asuntoon ja ostettua junakortin , kun pääsee ekaa kertaa tutustumaan Kööpenhaminan keskustaan. Sitä onnen määrää.
Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää
Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään
Aurinko se vaan muuttaa kaiken, niinkuin olenkin täällä jo todennut monta kertaa viimeisten viikkojen ajan. Ihan parasta.
Katsokaa muuten ihmeessä UNICEF-Putous tänään! Kertoo varmasti paljon maailman tilanteesta just nyt. Me katsellaan tänään sitä porukalla työkavereiden kanssa ja siemaillaan viiniä, sivistyneesti tottakai.
– Kata