Aivan totaalisen hassu torstai

Mun elämä on vaan niin hassua joskus. Tää päivä on ollut taas niin tapahtumarikas että haluan tallentaa sen.

Heräsin herätyskelloon 6.50, ja olin niin väsynyt etten ole varmaan koskaan tuntenut vastaavaa väsymystä. Ekaa kertaa tänä vuonna mua ei kiinnostanut yhtään raahautua kouluun markkinoinnista kertovalle tunnille, mun olisi pitänyt syödä ja pukea puolessa tunnissa ja sitten kävellä puoli tuntia koululle jäätävässä tuulessa, ei kiitos. Nukuin onnellisena ilman yhtään huonoa omatuntoa vielä 3 h.

Olin superhidas aamutoimissani, keitin kahvia ja vaatekriiseilin vaikka miten kauan. Kävelin kouluun niin kylmässä ilmassa, että olisin yhtä hyvin voinut kävellä jossain tundralla, kirosin suomen ilmaston alimpaan maanrakoon kuten joka päivä tällä viikolla.

Koululla taiteltiin messuille tulevia esitteitä, sellaiset nätit 600 kappaletta. Kuunneltiin musiikkia ja puhuttiin typeriä juttuja luokkalaisten kanssa, spraymaalasin yhden kyltin. Käväisin jopa yhdellä normaalilla tunnilla ja lähdin töihin. Töihin mennessä olin jotenkin todella kiukkuinen, mua ei olisi huvittanut yhtään mutta vuorosta tulikin sitten yksi talven parhaista. 

Mulla on ollut pari päivää töissä jäätävää motivaatiopulaa, sellaista että en mä jaksa näille junteille puhua ja missään ei ole fiksuja nuoria ihmisiä jotka ymmärtäisi jotain siitä mitä minä sanon, miksi mä teen tätä ja niin edelleen. Tää päivä oli niin ihana että tuntuu taas siltä etten halua koskaan lopettaa töitäni. Niin älyttömän monet jäivät kuuntelemaan mitä asiaa mulla on ja olivat tosi kohteliaita ja hymyileviä ja kaikinpuolin ihania. Hississäkin samaan aikaan ollut mies vaan tsemppasi ja toivotti onnea. Olen siis ovilta oville kulkeva feissari, jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi 🙂

Mulle avasi oven myös maailman ihanin tanskalainen mies. Mulle tuli niin uskomaton ikävä Tanskaan! Se oli just sellainen maailman tyylikkäin, rennoin ja välittömin miekkonen mitä ne on siellä kaikki. Se sanoi että se on tehnyt samaa työtä kuin minä Kööpenhaminassa, sen kanssa oli välittömästi niin helppoa puhua että selitin melkein kolmannessa lauseessani miten olin siellä 3 kuukautta viime vuonna ja miten opiskelen nyt muotoilua. Mies kutsui mut katsomaan jotain sen tanssinäytöksiä ja oli niin maailman ihanin, että mua jäi kaduttamaan etten kysynyt sitä ulos. Sitä olisi ollut älyttömän helppoa ja luonnollista pyytää ulos, mutta en uskaltanut koska sen ovessa oli kaksi sukunimeä. Eikö toi kerro melkein aina parisuhteesta, vai olinko ihan tyhmä? 

Pointtina on vaan se, että mun työ osaa parhaimmillaan olla uskomatonta. Se antaa konkreettisen kosketuksen ihmissieluun. Välillä se tuntuu pakkopullalta, mutta välillä ihmiset lyö niin laudalta täysin odottamattomalla ihanuudellaan, että olen työvuoron jälkeen sanaton. 

Tässä on ihana biisi josta Mangomalenin Roosa vinkkasi eilen. Ihan täydellinen kesäbiletysbiisi, voi kunpa ulkona olisi jo vihreää! Selailen tässä myös muina miehinä tanssiesityksiä joista tanskalaismies puhui, pitäisköhän sattua ihan vaan vahingossa paikalle… :)