Älä katoa

Kriiseilisikö taas elämästä? No kyllä. Mulla on siis periaatteessa edelleen kaikki hyvin. Mulla on ollut tässä joka päivä vaikka mitä kivoja juttuja ja tulee olemaankin koko loppuvuoden. Mun ei tarvii oikeasti huolehtia mistään isosta eikä tehdä nyt isoja päätöksiä. 

Silti musta tuntuu siltä että monet mun elämän peruskivet on murtumassa. Ihmisten muodossa siis.

Mun on tällä hetkeä hyvin vaikeaa käsittää ja sulattaa sitä, että jokaisen upean ihmisen kanssa vietetty aika on aina rajallinen. Että se loppuu joskus. Kukaan ei ole kuolemassa, mutta musta tuntuu välillä, niinkuin nyt, liian rankalta se ettei kaikki ihanat tule aina olemaan mun matkassa mukana. Kaikki sellaiset joiden kanssa voisin viettää yhdessä päivän jokaisen tunnin kyllästymättä siihen seuraan tuntuu aina loppujenlopuksi karkaavan kauimmas elämän muuttuessa. 

Pahinta on kun pitää niin oletusarvona sitä että joku ihminen on aina lähellä ja pitää sitä yhdessä vietettyä aikaa aina loputtomana, ja sitten tajuaa yhtäkkiä sen olevan ohi. 

Ja seuraavaksi alkaa miettiä, mitä kaikkea upeaa olisi vielä voinut kokea yhdessä, mitä kaikkea oltaisiin voitu vielä saada toisiltamme. Onneksi tiedän, että mulla tulee aina olemaan ihania ihmisiä mun elämässä ja ympärillä, pitää vaan oppia hyväksymään että kukaan ei ole tullut jäädäkseen, ja että elämä on sitä varten että me kaikki voitaisiin mennä ja tulla miten halutaan. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä.

 

Hitaalla taivaalla liikkuvat pilvet lasin pinnalla
Toivon ettet lähde niiden mukana

Katselen sinua , jotakin samaa on ilmassa
Nostat lakanan
Jäät sen taakse varjokuvana
Älä katoa